keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Oman ajan yliannostus













Tiedättekö mitä? Mulla on ihan järkyttävä ikävä mun perhettä, jotka ovat kuukauden verran asustelleet mökillä. Ikävä on kova siitäkin huolimatta, että tämän tästä nähdään, soitellaan ja viestitellään. Mulla on vaan ikävä normaalia arkea ja elämää omien rakkaiden kanssa. Näin iltasella se ikävä paisuu lähes sietämättömäksi. Onneksi pian on luvassa helpotusta, toivottavasti. Olen saanut oman ajan yliannostuksen.

Toki tiedän, että normaaliin arkeen palaaminen vaatii meiltä kaikilta totuttelua ja pian kaikki kaipaavat sitä etäisyyttä. Mutta niinhän se menee, että ihminen usein kaipaa sitä, mitä ei juuri silloin ole. Onneksi tuo kaipaus toisenlaiseen ei ole kuitenkaan pakonomaista, ainoastaan sitä totuttelua. 


15 kommenttia:

  1. Voin hyvin ymmärtää tön ikävöinnin, mulla on säännöllisesti ikävä omia mussukoita, jotka ovat isällään.

    Onneksi pian on tiedossa helpotusta.

    Valoisaa päivää ja ihanaa nähdä huomenna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin on kyllä kauheaa, olen sen kokenut. Vaikka kuinka tietää, että ne lapset sieltä tulee (ja parin päivän päästä on taas valmis nakkaamaan ne reissuillensa), silti se ikävä vaan on aina kova.

      Huomenna helpotusta luvassa kaikenmoiseen ikävään, tai ainakin unohdusta 😍

      Poista
  2. Joskus on kiva olla itsekseen vaikka pari päivää, mutta pidempi aika onkin ihan eri juttu. Tsemppiä sinne ikävään ja onneksi on luvassa helpotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienissä erissä silloin tällöin omaa aikaa on elinehto sopuisalle perhe-elämälle ja parisuhteelle 😊

      Poista
  3. Tsemppiä ja koitahan nauttia omasta ajastasi!
    Ja, totta kyllä arki on ihanaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa 😊 Arki on kyllä kaikessa kamaluudessan ihanaa.

      Poista
  4. Niin hyvä tuo otsikko, kuvaamaan sitä kaihertavaa tunnetta, kun ilman perhettä sitä on puolikas olo. <3 Koita kuitenkin välillä nauttia, perheellä on hyvä ja ihan luvalla saa nauttia omastakin ajasta, vaikka se on vaikeaa. Se on varmaan sellainen viikko, minkä nauttii vielä hykerrellen, sitten alkaa kova ikävä. <3 zemppiä Tuija <3

    VastaaPoista
  5. Mä olen testannut tota ikävä asiaa. Viis päivää oli jo vähän liikaa. Kaksi-kolme yötä erossa on vielä siedettävää. Ymmärrän siis täysin tuon ikävän tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Tiialle tuossa vastasin, viikko menee vielä suht jees, mutta sitten alkaa tökkimään.

      Poista
  6. Varmasti on ikävä ja kotikin hiljaisena tuntuu erilaiselta, toisaalta näin sen viimeistään tuntee mikä on elämässä tärkeintä. Minulla mies on kolmivuorotyössä, joten välillä niitä yövuorojakin tulee hänelle, mutta olen niin tottunut niihin ja välillä on kiva olla ihan omissa oloissa. Mukavaa loppuviikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin voi mennä miehen kanssa useampi päivä, että näemme toisiamme nukkuvina ja/tai morjstelemme ohi ajaessamme toisiamme. Sen vielä kestää. Vaikka tämä nykyinen tilanne on itse sulassa sovissa aiheutettu ja todellakin järkevää raksatöiden ja lapsen kesälomailun kannalta, ei ikävältä vaan voi välttyä 😊

      Poista
  7. Itse joskus nauttii kun lapset ei ole kotona mut melko pian sitä on iha orpona kun koti on liian hiljainen.

    VastaaPoista
  8. Itse aina sanon, että menkää vaan, mä haluan olla yksin. No kun kaikki nurkat on nuohottu ja paikat siistit ja leipomukset leivottu ja kaikki mitä suunnitteli tehty on ihan hölmö olo...ei ole ketään sotkemassa, eikä kiistelemässä eikä vaatimassa, eikä MITÄÄN!!! Joten pakko mennä perässä tai soittaa, et tulkaa jo kotiin ;)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin haluan olla välillä yksin, mutta liika on liikaa. Mikähän siinäkin on, että äidit käyttävät vapaa-aikaansa ensimmäiseksi siivoukseen? Tosin itse nautin olostani enemmän siistissä ympäristössä, joten ehkä juuri siksi :)

      Kivaa viikkistä Satu <3

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!