tiistai 7. maaliskuuta 2017

Elämäni pisin rakkaussuhde

Ja juu, ei tarvii ukkokullan olla mustasukkainen, sillä tämä uutinen ei tule hänelle yllätyksenä :)



Oli talvi 1984-1985 ja lukiokaverin kotibileet Tampereen Ikurissa. Tuijakin oli uskaltautunut mukaan, vaikka suurin osa porukasta diggasikin vähän rajummasta musiikista, sellaisesta heavysta ja kotimaisesta rockista, Manserockin mestoilla kun oltiin (ihan siinä Popedan naapurissa). Tuija kun tykkäsi Duran Duranista, Michael Jacksonista, Madonnasta jne. Mutta tuolla kotibileissa joku laittoikin levysoittimeen soimaan levyn, jota tuo hiljainen ja vähän ujokin Tuija jäi mielenkiinnolla kuuntelemaan. Tuo levy oli Bon Jovin eka albumi. Tuosta lähtien kyseinen bändi on ollut mun suokkari, yksi ylitse muiden. Välillä suhteessamme on ollut hiljaiseloa, kunnes taas viime vuosina olemme lämmitelleet välejämme uudestaan. Ja voi kuinka kotoiselta kuulostaakin uusin lokakuussa ilmestynyt levy, vaikka tyyli onkin muuttunut alkuajoista. Kiitos Spotifyn, levyjen kuuntelu on helppoa nykyään. Etenkin kun vanhat vinyylit tuli muutossa hävitettyä, kun ei oo sitä levysoitinta ollut enää vuosiin. Ja cd-levytkin alkaa olla jo aika vanhanaikaisia.





Olen Bon Jovin nähnyt ainostaan kerran livenä, vuonna 1996 Helsingin olympiastadionilla. Bändi on käynyt Suomessa kuitenkin yli kymmenen kertaa, viimeksi vuonna 2013 ja Tampereella. Jotenkin vain tuo keikka meni ohi. Nyt odottelen innolla uutta konserttia, jota tuskin vielä tälle vuodelle saadaan. Sinne saan kaveriksi helposti ainakin kaikki lapseni, jotka diggaavat Bon Jovia kaikki. Ehkä tuo ukkokultakin suostuu matkaan mukaan.

Bon Jovin musiikki toimii mulle hyvänä terapiamusana. Loistavaa musiikkia potutukseen, alakuloon, suruun, haaveiluun, iloon, you name it. Siivouskin sujuu leppoisasti kun vähän rokimmat biisit soi kovaa. Samoin autossa on kiva huudattaa musaa, mutta ylinopeutta täytyy tällöin varoa (onneksi on vakkari). Seuraava biisi on jollain tapaa mun voimabiisi, ollut sitä alusta asti. Nykyään se on myös mun puhelimen soittoääni.



It's my life

It's now or never
I ain't gonna live forever
I just want to live while I'm alive
(It's my life)
My heart is like an open highway
Like Frankie said
I did it my way
I just wanna live while I'm alive
It's my life

(Bon Jovi - It's my life / Crush v. 2000)

Hieman asian vierestä: kävin guuglaamassa vuoden 1984 top 100 biisit. Vähänkö melkein jokaista on tullut huudatettua c-kasetilta! Ja kuinka noita musiikkivideoita kytättiin telkkarin muutamasta musiikkiohjelmasta ja yritettiin epätoivoisesti nauhoittaa vhs-kasetille. Voi nuoruutta <3



Onko teillä ketään idolia, jota olette fanittaneet ns. koko elämänne?

Mä täällä poden silmätulehdusta ja kivistävää vatsaa, toivun hierojan käsittelystä sekä mietin, lukisinko kirjaa vai etsisinkö Netflixistä jotain katsottavaa. Nyt meinaan laiskottaa ihan huolella :)


(kaikki kuvat netin syövereistä)

12 kommenttia:

  1. Oijoi Bon Jovi <3 Mulla oli treffit hänen kanssaan vuonna 2011 kesäkuussa Helsingissä stadikalla. Saattoi siellä olla mun ja hänen lisäksi ehkä joku 40 000 muutakin tyyppiä, mut kummiskin. Tuntui kuin Herra Jovi olisi laulanut just vaan mulle :D Se oli huikea keikka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ihanaa ❤ Toivottavasti ei olla samalla keikalla seuraavalla kerralla (ainakaan ihan lähekkäin), vois tulla catfigtht 😂

      Poista
  2. Bon Jovi on kyllä ihana, Never say goodbye, bed of roses ja always soivat minunkin mankassani. Ikää tuolloin vuonna 84 oli minulla 9v. Pisin fanitus taitaa olla kuitenkin Backstreet Boys, edelleen biisit sytyttää ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas noi Bäkkärit on mennyt vähän ohi. Taisin olla silloin jo äiti eli oli jotain muuta mielen päällä 😊

      Poista
  3. Ihana Bon Jovi. Ja, tuo biisi: It's my life. Muistan niin huudattaneeni huoneessani ja isoveljeni oli tyytyväinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä biisi, kuten niin moni muukin 😊.
      Ja mitä kovempaa soittaa, sitä parempi.

      Poista
  4. Voi ihanaa kun muillakin on tällaisia fanituksen kohteita, jotka ovat nuoruudesta saakka olleet mukana. Itse olin ja olen edelleenkin hillitön Bee Gees fani. Se on kulkenut mukana jo vuodesta 1979 ja kulkee aina sydämessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on inasen pidempi fanitus 😊 Mutta hei, multa löytyy BeeGeesin kokoelmalevy. Se on hyvä tietyssä fiiliksessä.

      Poista
  5. Uuuh toi It´s my life on niin kova biisi, voin melkein sieluni silmin nähdä itseni 18 veenä diskon lattialla tuota tanssimassa ja laulamassa niin kovaan ääneen kun kurkussa ääntä lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin voin nähdä sut siellä discossa riehumassa 😂😂

      Poista
  6. Ihana postaus ja jotkut fanitukset vain kulkevat koko elämän mukana. Minulla se on U2 ja Bono. En tiedä mikä siinä kietoo.

    Ihanaa naistenpäivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. U2 ei ole ollenkaan huono fanituksen kohde ja onhan Bono aikas ... kiva 😉
      Ihanaa naistenpäivää Tuula 💕

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!