torstai 20. syyskuuta 2018

Habitare 2018

Tämän vuoden Habitare-messut ovat nyt onnellisesti ohi. Itse kävin messuilla ystävän kanssa lauantaina. Väkeä ei ollut mitenkään mahdottomasti, vaikka niin pelkäsin. Kuvia olin ottavinani paljonkin, mutta eipä niitä nyt sitten kauheasti ollutkaan, ei ainakaan julkaisukelpoisia. Jotenkin tuntui, että tuli enemmän höpöteltyä nähdystä ystävän kera kuin tallennettua niitä kameraan.

Itse en saanut tämän vuoden messuista kauheasti irti. Kovin samanlaista oli tarjolla viime vuonnakin. Mutta aina sieltä jotain pientä ajatuksen poikasta jää itämään... 

Stockmannin osasto viehätti ehkä jotenkin eniten, vaikka värit eivät jotenkin ole omiani. Mutta puupöllit, pellavat, maljakot, puiset astiat jotenkin vain puhuttelivat.



Deko-lehden osastolla pääsi askartelemaan koruja kukista. Itse tein sormuksen. Myöhemmin Järvenpään Kukkatalon Saija Sitolahti antoi vinkkejä kranssien tekemiseen. Nyt on pakko saada kevyt kranssi kotiin, vaikka keittiön ikkunaan.



Havin osastolta tuli kotiutettua pari kynttilää ja sieltäkin löytyi ihana kranssi-idea.



Tässä muutama miellyttävä otos messuilta.


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Pieniä ja isoja ärsytyksen aiheita

Tämän postauksen piti ilmestyä jo perjantaina, mutta sitten sattui jotain, joka ärsytti niin paljon, ettei postauksen tekeminen oikein napannut. Hiemanhan tämä menee taas tuonne negistelyn puolelle (sori Taina), mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että pian tulee jotain positiivisempaa. 

Nämä ärsytyksen aiheet eivät todellakaan ole maailmanlopun tärkeitä asioita, mutta niitä aika usein jonkin asteista ärsytystä aiheuttavia, joko suurta tai pientä. Jos alkaisin pohtia ärsyttäviä luonteenpiirteitä, postauksesta tulisi järisyttävän pitkä, joten jätetään nyt pääosin väliin. Kuvituksena viikolla napsitut kuvat Lillan Hotel Café & Butikista, jossa vietin todella mukavan iltapäivän Tuulan kanssa.








  • Kaupan myyjän (kassan) vanhat kynsilakan jämät ja/tai pureksitut kynnet, kyllä te tiedätte. Samaan kategoriaan menee kampaajan bad hair dayt, lähinnä ne sellaiset jatkuvat. 
  • Kännykän räplääjät tilanteessa kuin tilanteessa. Itsekin kyttään puhelinta vähän liian paljon, mutta osaan laittaa sen äänettömälle tilanteen niin vaatiessa sekä jättää omaan rauhaan tarvittaessa. Tästä esimerkkinä neidin kevätjuhlat kesäkuussa. Vieraiden määrä juhlassa oli rajoitettu pienen salin takia. Siellä sitten jotkut vieraista selasivat somea juhlan aikana. Mielestäni olisivat voineet jäädä salin ulkopuolelle surffailemaan, ja antaneet tilaa muille.
  • TV:n ohjelmatarjonta. Liikaa uusintoja, liikaa huonoja uusintoja. Nyt syksyn myötä tulee paljon uusia ohjelmia, mutta miksi niiden pitää tulla samaan aikaan samoina päivinä. Esim. perjantaisin Posse ja Vain elämää, lauantaisin Fort Boyard ja Gaala jne.
  • Ihmisten moninainen välinpitämättömyys. Meidän perheessä polttava puheenaihe on ollut kissojen kohtalot, joista kirjoitinkin aiemmin. Ihan yhtälailla muiden eläinten huono kohtelu ärsyttää. Tähän samaan välinpitämättömyyden kategoriaan menee myös ihmisten piittaamattomuus roskien lajittelusta. Meillä on mökin kautta mahdollisuus käyttää jätepistettä, jossa on astiat sekajätteelle ja keräyspaperille. Nyt tuo jätepiste suljetaan. Ihan liian usein siellä on ollut astiat täynnä kokonaisia pahvilaatikoita (miksei voi litistää? Ja lähimmälle pahvinkeräyspaikalle on matkaa parisen kilsaa). Onpa tuonne jätetty kodin elektroniikkaa, betonia ja muita rakennusjätteitä, kiukaita ja huonekaluja. Joidenkin typeryyden ja/tai laiskuuden takia kaikki kärsivät.

  • Liikenneraivosta saisi vaikka kuinka monta postausta aikaiseksi. Mutta tiivistettäköön nyt vähäsen. Luonnollisesti kaahailijat ärsyttävät, mutta nykypäivänä ärsyttää ehkä enemmän alinopeutta ajavat. He luovat omalla tyylillään ihan yhtälailla ellei enemmänkin vaaratilanteita. Ohitustilanteet ovat monella tieosuudella vähissä, joten jos haluat päästä ajamaan normivauhtia, syntyy ohitustilanteista välillä "mielenkiintoisia". Etenkin jos tähän lisätään yksi ärsytyksen aihe lisää, eli ne puskurissa roikkuvat. Ensinnäkään ohittajille ei jää riittävän turvallista väliä päästä autojen väliin. Ja toisekseen liikenteessä nyt vain saattaa tapahtua yllättäviä asioita, joten kolaririski kasvaa, kun turvavälit ovat olemattomia. 

Tästä päästäänkin alussa mainitsemaani perjantaina sattuneeseen ärsytyksen aiheeseen:


  
Juupa juu, neljän ruuhka Tampereella (Rantatunneli oli pois käytöstä). Siinä ruuhkassa nyt vain sattui sitten niin, että eräs naishenkilö tööttäsi mun perään isolla Jeepillä. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin kovaääninen PRKL! Siinä sitten hoidettiin tilanteen vaatimat tietojen vaihdot. Minä lähdin ajamalla pois, peräänajaja lähti hinausautolla. Mulla on nyt sitten nätti auton perä teipattuna kiinni, ettei vesi sada sisään. Toivottavasti saan auton pian kolarikorjaamolle. Mutta kyllä vaan ärsytti ja ärsyttää edelleen tosi paljon. Koko kesä olisi ollut aikaa pitää autoa korjaamolla, mutta nyt ei oikein olisi siihen mahdollisuutta, mutta... Minkäs näille mahtaa!

Kaikesta huolimatta toivottelen teille ihanaa sunnuntai-iltaa sekä alkavaa uutta viikkoa!

edit. Jostain syystä tekstit ja kuvat eivät nyt totelleet bloggaajaa. Siksi kuvat pääosin heti alussa ja tekstin fontit ja fonttikoot on nyt mitä sattuu. En viitsi enää kolmatta neljättä kertaa aloittaa alusta. Pahoitteluni.






torstai 6. syyskuuta 2018

5 + 1 asiaa, joissa olen huono

Blogeissa pyörii taas kivoja haasteita. Nappasin nyt mukaani tämän omien huonojen ominaisuuksien ja/tai taitojen listauksen. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.




1. No ihan ekana tietty urheilu. En ole urheilullinen, en ole koskaan ollut. Ja tuskin tulen koskaan olemaankaan. Ihan vähän liikunnallinen saatan aika ajoin olla, mutta mitään super-sporttista musta ei tuu.

2. Vaikka välillä kuvittelen olevani hyvä laulamaan (yksin autossa), en sitä todellisuudessa todellakaan ole. Valitettavasti perhe joutuu silti välillä kärsimään satunnaisista hetkistäni pop-maailman huipulla.

3. Olen todella huono sietämään epäjärjestystä. Iän karttuessa olen tässä vähän ns. petrannut eli en saa ihan välittömästi näppylöitä, jos joku paikka repsottaa. Ja mökin kunnostuksen yhteydessä tähän on saanut tottua. Toki jos olisi paksu lompsa, ei tässäkään kohtaa tarvitsisi epäjärjestystä ja keskeneräisyyttä sietää. Ja myönnän! On minullakin välillä tavarat sekaisin ja kasoja, mutta kyllä ne sitten ärsyttävätkin. Aina vain ei jaksa olla reipas. Mutta pääosin tykkään, että paikat on kunnossa. 

4. Olen huono soveltamaan reseptejä, puhumattakaan omasta päästä säveltämisestä. Jos joku tarjoaa jotain hyvää ruokaa, ja kyselen reseptiä, tarvitsen suht tarkan ohjeen kokeilemiseen. Muuten en yleensä saa lähellekään saman makuista aikaiseksi. Ehkä tästä syystä minua voisi kutsua huonoksi kokiksi, sillä meillä syödään aika lailla samoja ruokia vuodesta toiseen.

5. Olen omasta mielestäni semihyvä autokuski. Joissain tilanteessa tunaroin enemmän kuin joissain toisissa. Yksi tällainen on peruuttaminen. Miten se auton ja ympäristön hahmottaminen onkin niin hankalaa? Kerran olen peruuttanut kivi on hypännyt tien reunasta naarmuttaen vanteen ja vähän helmaa, ja joitain läheltä piti -tilanteita onkin sitten enemmän. Olen kyllä tänä kesänä harjoitellut paljon peruuttamista mökin pihaan, joten pikkuisen paremmin sujuu kuin ennen, mutta mitenkään pro en tässä ole. Auta armias, jos auton perässä olisi peräkärry!!! 

Monet ovat listanneet viisi asiaa, mutta minäpä laitan teille yhden vielä bonuksena.

+1 Olen huono kehumaan itseäni. Jos näiden huonojen asioiden keksiminenkään ei kovin helppoa ollut, niin omien hyvien puolien ja vahvuuksien kehuminen onkin sitten vieläkin hankalampaa. Tämän olen viime aikoina kokenut monesti työhaastatteluista. Juuri sain pyytämäni palautteen yhdestä ohi menneestä työpaikasta, jossa he kehottivat rohkeasti tuomaan omia vahvuuksia esille, vaikka ne eivät juuri ko. tehtävään kuuluisikaan. Ja heidän mielestään minun kokemuksella niitä vahvuuksia löytyy vaikka kuinka.




maanantai 3. syyskuuta 2018

ARVONTA -Messulippu Habitareen

*****************************************************************************************************************

ARVONTA SUORITETTU!


Voittaja on Emma/Harkittuja herkuja. Onnea Emma! Voittajalle on laitettu sähköpostia.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

*****************************************************************************************************************
















Yksi syksyn saapumisen merkeistä on perinteiset Habitare-sisustusmessut Helsingissä 12.-16.9.2018. Syksyisin monesti iskee pesänrakennusvietti, joten parempaan saumaan nämä messut tuskin voisivat osua. Paljon kivoja ideoita sekä ihania uutuuksia on tänäkin vuonna tarjolla. Haluaisitko sinä lähteä tänä vuonna Habitareen?

Arvon yhdelle onnekkaalle pääsylipun messuille. Arvonta-aikaa on torstain 6.9.2018 iltaan asti, jokaiselle yksi arpa. Ilmoitan voittajan perjantaina. Odotan voittajan yhteydenottoa kaksi päivää, jonka jälkeen arvon uuden voittajan. Liput tulevat e-lippuina sähköpostitse. Tietoturvasyistä en halua teidän jättävän kommenttiin sähköpostiosoitetta, joten olethan kuulolla perjantaina 7.9. ja ilmoittaudu voiton osuessa kohdalle minulle mahdollisimman pian osoitteeseen satulinnablogi@gmail.com.

Tasapuolisesti onnea kaikille!

perjantai 31. elokuuta 2018

Kesä 2018

Koska nyt on elokuun viimeinen päivä, huomenna on virallisesti ensimmäinen syyspäivä. Toivon kuitenkin, että kesä jatkuu kesäisten kelien kera vielä pitkään. Ajattelin, että voisin tehdä pienen inventaarion kesästäni, koska olin blogilomalla eikä tänne siitä syystä tallentunut mitään kesämuistoja.


  • 2,5 kk mökkeilyä
    • Muutimme mökille toukokuun lopulla. Neiti kävi muutaman päivän koulua mökiltä käsin. Ihanaa vaihtelua. Sama koulun alkaessa, ei maltettu heti kotiutua.
  • kolme kaadettua puuta, joista yksi yli 40 vuotias tammi
    • Tammen kaatoa on mietitty jo useampi kesä. Olihan se kaunis, mutta hirveä sotkemaan ja ihan väärässä paikassa. Kyllä tuli kummasti tontille valoa, ja ilta-aurinkokin pääsee paremmin paistamaan
  • tammesta sahautettu lankkua useampi metri, lisäksi tehty yksi puuhevonen
    • Ukkokulta toteutti neidin haaveen puuhevosesta. Nyt puuhevonen on muuttanut kotipihaan. Hepalle on hommattu satula ja kaikki muu tarpeellinen rekvisiitta.
huomaa hengenlastajakoira 😀

  • yhdet 12 vee synttäri, 7 tyttöä iältään 11-12 v, paljon meteliä ja naurua
    • Heti koululaisen kesäloman alkuun kutsuimme tytön kavereita juhlimaan tammikuussa olleita synttäreitä. Paljon kivempi niitä oli juhlia kesähelteessä kuin talvipakkasessa pimeässä. Niin paljon naurua, höpötystä, kikatusta, laulua ja hauskanpitoa. Ja uimista ja saunomista tietenkin.
  • vain yksi torilounas
  • kaksi kissan tappamaa kyytä
    • Pari pientä kuollutta kyytä löytyi mökin pihalta kesän aikana, molemmat alkukesästä. Tulimme siihen tulokseen, että meidän Tyyne-kisu on kyyt tappanut. Molempien niskassa oli sievät puremajäljet.
  • yksi kyyn pureman saanut ja siitä toipunut kissa
    • Valitettavasti kesään mahtui yksi kyyn purema, ensimmäinen laatuaan. Tyyne-kisu hävisi yhden erän kyyn kanssa. Onneksi saimme nopeasti apua eläinlääkäripäivystyksestä. Tyyne sai kipulääkettä ja nesteytystä suoraan ihon alle (sellainen kunnon vesipatja). Pari kolme päivää ja Tyyne oli kunnossa.




  • useampi iso hauki ja muutama siika
    • Savustettua kalaa on siis riittänyt tänä kesänä
  • järveen pulahduksia omalla kohdalla ennätysmäärä, useampi kerta päivässä
    • Minä ja järvi emme ole parhaat ystävät, mutta tänä vuonna uimakausi alkoi jo toukokuun puolessa välissä. Niin oli päivät kuumia tänä kesänä, että kesken kaiken oli pulahdettava järveen. Välttämättä 26-asteinen vesi ei kauheasti viilentänyt, mutta ainakin sai pestyä hikitahmean ihon hetkeksi puhtaammaksi.
  • ihania vieraita Oulun suunnalta yhden perheen verran
    • Suortuva-blogin Nanni perheineen lomaili Tampereella heinäkuun alkupuolella. Kaikille löytyi kivaa tekemistä: tytöt keppiheppailivat, miesväki kalasti ja me Nannin kanssa paransimme maailmaa.


  • pakastettuja mansikoita 10 kg
  • kerättyja ja pakastettuja mustikoita yli 10 litraa
    • mustikkametsässä kaverina yksi neljäjalkainen karvakorva
  • yksi rakennettu puuliiteri
    • Tämä oli kyllä ukkokullan projekti, itse en hommaan juurikaan osallistunut. Puita kasasin liiteriin kyllä.


  • useampi roskakuorma kaatopaikalle
    • Noin neljänkymmenen vuoden aikana ja mökin remontoinnin sekä saunan rakentamisen jälkeen tontille on kerääntynyt paljon kaikkea ei niin tarpeellista. Nyt oli hommat siinä vaiheessa, että tontti saatiin siivottua. (myös rakennusten alta).
  • järjetön määrä jäätelöä
    • Kuka ei syönyt tänä kesänä jäätelöä?
  • yksi sateinen ja viileä juhannus
    • Miten kesän kaksi kylmintä ja sateisinta päivää sattuikin juhannukselle? Eipä tuo tahtia haitannut. Oli kiva istuskella huvimajassa appiukon ja mummiksen kanssa.
  • yksi piknik Tammerkosken rannalla kera lapsuuden ystävien
    • Ekalta luokalta lähtien olen nämä ihanat Matamit tuntenut. Heinäkuussa juhlimme yhteisesti 50-vuotissynttäreitämme Tammerkosken rannalla.



  • ystävien ja tuttavien tapaamisia sopivasti
    • Sopivasti ja sopivasti. Olisihan tuota voinut enemmänkin ystäviä tavata, mutta jotenkin sitä lamaantui nauttimaan auringosta.
  • useampi motti saunapuita 
    • Uusi puuliiteri vaati täytteeksi puita, joten tontilta kaadetut puut on "taiottu" polttopuiksi.
  • liian monta saunamakkaraa
  • lukuisia hyviä suunnitelmia, joita ei kuitenkaan jaksanut tai viitsinyt toteuttaa, koska ei ollut pakko
  • upeita auringonlaskuja monia, sekosin laskuissa

  • lukemattomia rauhoittavia hetkiä järvimaisemaa ihaillen
  • yksi elokuvareissu neidin kanssa (Mamma Mia! Here we go again)
  • yksi Lontoon reissu all by myself
    • Tästä teinkin oman postauksen aiemmin
  • yhden saunatuvan maalaus
    • Viime syksynä valmistuneen saunamökin tupa sai sisävärit. Sisustus on vielä hieman kesken, sillä istuin-/säilytyskalusteen puutavara (tammi) on vielä kuivumassa tapulissa.


  • yksi megalomaaninen flunssa sairastettu
    • Heti koulujen alettua sairastuin flunssaan. Todennäköisesti syynä oli yöaikaan ikkunasta saatu veto. Mökki oli sen verran lämmin yöllä, että pidettiin ikkunaa auki. Taisi olla pari vähän viileämpää yötä, eikä siinä sen enempää tarvittu. Nyt, kolme viikkoa myöhemmin, flunssa alkaa olla mennyttä. Olo on vielä hieman toipilas, joten oikein mitään en ole jaksanut tehdä.
  • yksi pelastettu kissanpentu mökkitieltä
    • Tästä jo viime postauksessa kerroinkin. Kisu kävi alkuviikosta eläinlääkärissä ja sen arvioitu ikä on vasta noin kahdeksan viikkoa eli vielä neljä pitkää viikkoa joudumme odottelemaan uutta perheenjäsentä kotiin

Kovasti laiskanpulskea hellekesä meillä oli. Emme tehneet oikeasti juuri mitään muuta kuin nautimme auringosta. Mutta kerrankos sitä, kun noin upea kesä sattui kohdalle.

Jos mielit Habitare-messuille, pysy kuulolla, lippuarvonta tulossa piakkoin!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Älä ota kesäkissaa?

Tai mitään muutakaan eläintä, oli vuodenaika mikä tahansa, jos et ole valmis siihen sitoutumaan! En tosin uskokaan, että teistä blogin lukijoista tuollaisia välinpitämättömiä ihmisiä löytyykään, mutta asiasta tuskin voi koskaan paasata tarpeeksi.

Talon seinän sisästä pelastettu Wallie-pentu



Meidän kohdalla tämä kesäkissa-asia on enemmän kuin päivän polttava puheenaihe. Kävimme tänään  tutustamassa Kiikoisten löytöeläinpalveluun. Löytöeläinpalvelu vastaanottaa lähialueen pienlemmikkejä kuten kissoja ja kaneja, jotka on saatu kiinni karkureissuilta tai pahimmassa tapauksessa eläimet on hylätty. Myös maalaismiljöössä ikävän tuttuilmiö ns. navettakissapopulaatiot, jotka lisääntyvät hillittömästi, pääsevät/joutuvat osittain löytötalon hoitoon. Osa talon asukeista on myös sellaisia, joista omistaja on syystä tai toisesta joutunut luopumaan, eikä muuta paikkaa ole löytynyt.

Ekholm-Martikaisen perhe ylläpitää löytöeläinpalvelua oman kodin yhteydessä normaalin päivätyön ohella, joten ihan mahdottoman isot tilat siellä ei ole. Ja tukea, etenkin rahallista, tarvitaan aina. Siksipä tällainen avoimet ovet -päivä on oiva tilaisuus tuoda toimintaa tutuksi ja kerätä hieman rahaa kannatusmyynnillä. Valitettavasti perhe ei saa pelkästään hyvää palautetta tekemästään työstä. Tänään esimerkiksi löytöeläinpalveluun tuli puhelu, jossa kuulemma käytiin läpi kaikki kirosanat ja haukuttiin auttajat, jotka olivat kiinniottaneet ilmoituksen perusteella kissan. Soittaja oli tuon kissan omistaja, jonka mielestä kiinniotto oli ollut turha. Mutta eipä ole viitsinyt siruttaa kissaansa, jotta sen olisi saanut nopeasti takaisin.

Erittäin seurallinen leikattu kolli, jota kukaan ei ole kaivannut



Täällä meidän seudulla kissojen talteenottotilanne on suorastaan katastrofaalinen. Viime vuonna löytöeläinpalvelun kautta kulki noin 400 kissaa, kesän tilanteen valossa tuo määrä ylitetään ja kirkkaasti tänä vuonna, ellei tahti hiljene loppuvuotta kohden. Toisaalta hirvittää ajatella heitteille jätettyjen kissojen kohtaloa, kun talvipakkaset yllättävät. Talteenotetuissa kissoissa on niin aikuisia leikattuja ja leikkaamattomia kuin ihan pentujakin. Sirutetut eläimet löytävät tiensä takaisin kotiin, mutta muut jäävät odottamaan perhettään lakisääteiseksi kahdeksi viikoksi. Mikäli tuona aikana kukaan ei eläintä kaipaa, kissalle etsitään uusi koti. Aina uutta kotia ei löydy, joten kissat siirtyvät eri puolille Pirkanmaata (ja Suomea) eläinsuojeluyhdistysten ja vapaaehtoisten kissatalojen asukeiksi. Lopettamista vältetään viimeiseen asti.

Mahdottoman hurmaava Aimo-koira



Paikalliset löytökoirat hoidetaan pääsääntöisesti muualla, mutta muutama koira majailee enemmän ja vähemmän pysyvästi perheen hoidossa. Viimeistä päivää talossa asusteli Tiibetinspanieli Cheri, jolla oli kirsikkasilmä, eikä sen omistajalla ollut varaa sitä leikkauttaa. Nyt Cherin silmä on leikattu ja se on saanut uuden rakastavan kodin Seinäjoelta. Hoidossa on myös Tuffe-mopsi, joka on liiallisen jalostamisen tuotos. Tuffe on rauhallisemmassa ympäristössä hoidossa, sillä Tuffe innostuu helposti ja saa pahoja hengitysongelmia, koska kuono on tuon jalostamisen johdosta liian ahdas tms. Myös muut koirat ovat tulleet erilaisia reittejä pitkin perheeseen ja jääneet.

Nappisilmä Kielo Kanerva



Reilu viikko sitten olimme iltapäivällä ukkokullan kanssa menossa käymään pikaisesti mökillä. Asfaltoidulta maantieltä käännyimme mökkitielle ja ehdimme ajaa vain noin parisenkymmentä metriä, kun tien yli juoksi pieni valkoinen olio. Metsän villieläimeksi sillä oli oudot harmaat kuviot selässä, joten auto pysäytettiin ja alettiin huutelemaan metsään, sillä pakkohan sen oli olla kissanpentu. En tosin ole koskaan nähnyt kissanpennun juoksevan niin lujaa, mutta olenkin kaikki kissanpennut nähnyt aina turvassa sisätiloissa. Parin metrin päästä tieltä mies sai säikähtäneen pikkukisun kiinni. Pieni kisu maukui sylissäni ja oli aivan väsynyt, kun sen otimme mukaamme mökille. Välittömästi soitin Kiikoisten löytöeläinpalveluun, josta luvattiin pentu tulla hakemaan pian. Onneksi mökillä oli Tyyne kissan märkäruokaa, joka maistui pennulle paremmin kuin hyvin. Ja kisu kehräsi ❤️. Ihan liian pian kisu noudettiin ja ikävähän siitä jäi. Itse yritin olla viimeiseen asti perheen järjen ääni, mutta niin siinä vain kävi, että heti seuraavana päivänä soitin löytöeläinpalveluun ja ilmoitin, että tuo löytämämme pentu saa meiltä kodin. 

Näin tyytyväisenä Kielo kölli meidän neidin sylissä



Pennulla oli paha korvapunkkitartunta, mutta se oli täysin kesy ja erittäin huomionkipeä. Pennun iäksi arvioitiin noin 10 viikkoa. En voi muuta kuin miettiä surullisena, miten tämä kissa oli sinne metsään joutunut. Ja missä on sen emo ja sisarukset?

Tänään siis näimme myös tätä meidän pientä metsänpeikkoa, joka on saanut nimekseen Kielo Kanerva. Kielo siksi, että se on vanha suomalainen naisen nimi kuten Tyyne. Kisu on valkoinen kuin kielo. Kielo on kesäisen metsän kukka. Kanerva siksi, että se löytyi kanervikosta.

Ensi tiistaina Kielo käy eläinlääkärissä ja sitten selviää tarkemmin, koska saamme kisun kotiin. Löytöelänpalvelu luovuttaa kaikki kissat madotettuna, rokotettuna, sirutettuna ja narttukissat leikattuna. 

Aivan mieletöntä työtä ihmiset tekevät pienten (ja isojen) eläinten hyväksi. Mikäli yhtään mielit uutta lemmikkiä, ota yhteyttä paikalliseen löytöeläinpalveluun tai eläinsuojeluyhdistykseen. Ja puhukaa kaikille kissojen leikkauttamisen puolesta. Vältetään kaikin mahdollisimman keinoin kissojen hylkäämiset.

Kämppikset Wallie ja Kielo



torstai 23. elokuuta 2018

Vierailulla Buckinghamin Palatsissa ja muuta mukavaa Lontoossa

Äiti ja tytär



Sainpas kuin sainkin joten kuten käytyä Lontoon kuvia sen verran läpi, että sain tähän postaukseen kuvamateriaalia. Pakko oli tehdä kollaaseja, pahoitteluni siitä puhelimella blogia lukeville. Tiedän, että kuvat on yhtä tuhrua, mutta en halunnut ihan kaikkia kuvia kuitenkaan laittaa yksisteen. Ja uskokaa, monta kivaa kuvaa jäi julkaisematta (ja jokunen huonompi saattoi eksyä postaukseen).

Sillain vähän ex-tempore tilasin heinäkuun loppupuolella itselleni matkan Lontooseen. Kivahan se olisi ollut perheen kanssa lähteä reissuun, mutta ukkokullalla oli lomat jo lusittuna ja ihan rehellisesti, matka 12 veen kanssa ei ihan hirveästi houkuttanut. 

Nähtävyyksiä lentokoneesta käsin


Eräänä perjantaina elokuun alussa sitten aloitin matkani paikalliselta rautatieasemalta kohti Helsinkiä ja Lontoota. Matka meni hyvin, esikoistytär oli Heathrowssa vastassa. Siitä sitten vain metrolla tai parilla kohti Hammersmithiä ja hotellia. Hotelli ei kovin kummoinen ollut, siisti ja rauhallinen, ja todellakin hintaansa nähden erittäin kelvollinen nukkumiseen. Kaikki tarvittava sieltä kuitenkin löytyi.

Ensimmäinen päivä meni shoppaillessa jäätävän kokoisessa ostoskeskuksessa Westfieldissä. Tuolla on ennenkin tullut käytyä, mutta sitten viime visiitin, ostari oli kasvanut entisestään. Osa liikkeistä olikin muuton alla, mutta ihan riittävästi ihmeteltävää riitti. Luksusmerkkien The Village alueen ohitimme suht vikkelään, jostain kumman syystä.

Notting Hill


Notting Hill



Lauantaina suuntana oli Notting Hill ja Portobello Road. Voi sitä ihmisten ja tavaran (=krääsän) määrää! Aika nopsaan siirryimme Portobello Roadilta sivuun ja pääsin ihailemaan kauniita taloja. Talot olivat sellaisia vähän isompia, jopa viisi kerroksisia, ja niissä asustaa hieman varakkaampaa väkeä, jonka huomasi mm. talojen edustalla olevista autoista. Toki aluekin paljastaa jo varakkuustason.

Pikkuhiljaa matkamme jatkui Belgravian kautta Harrodsille ja sieltä vielä Hamley's lelukauppaan sekä Carnaby Streetille. Näimmepä kulkiessamme katollaan olevan poliisiauton. Ajattelimme tilanteen olevan lavastetun, sillä sen verran rennosti ja iloisesti paikalla tehtiin rikostutkintaa. Mutta BBC:n sivut tiesivät kertoa, että tilanne oli ihan todellinen. Poliisiauto oli mennyt katolleen jahdatessaan mopedia eli meikäläisittäin skootteria.

Harrodsilla oli jo joulua. Entäs tuo sohvaryhmä, haluaisitko omaan olohuoneeseen?
'



Carnaby Street, London Eye, Trafalgar Square, Westminster Bridge, China Town, emontissa oleva Big Ben

Portobello Road, Tower Bridge, Westminster Abbey, St. Paul's Cathedral, Sky Garden. Trafalgar Square liikennevalot

Illalla meillä oli tarkoitus mennä juhlistamaan äiti-tytär juhlia eli 50 + 25 vee synttäreitä drinksujen merkeissä johonkin kivaan paikkaan. Mietinnässä oli mm. Sky Garden ja Shard, mutta päädyimme tyttären tuttavan suosituksesta Madisoniin St Paulin katedraalin lähelle. VIKATIKKI! Paikka oli täynnä nuoria ja "menestyneitä" (ulkopuolella parkissa upeita autoja mm. Bentley) sekä äärettömän kauniita ja muotitietoisia ihmisiä eli ei ollenkaan minun kaltaisiani. Naisilla oli kaikilla pitkät hiukset vimpan päälle laitettuna, pienen pieni bilemekko sekä korkkarit. Miehet olivat pukeutuneet vähän rennommin ja mielellään pullistelivat lihaksiaan, noin hieman karrikoidusti. Yökerhossa oli paljon köysillä eristettyjä alueita, joita sai ilmeisesti rahalla ja/tai suhteilla varata. Parhaat näkymät Lontoon yöhän olivat juurikin näillä alueilla. Tytär kävi pikaisesti vessassa ja niin lähdimme miettimään uutta paikkaa.

Eksyimme Westminsterin sillalle ihailemaan London Eyeta iltavalaistuksessa ja tyttärelle otettiin muutamat asukuvat. Loppuviimeksi lähdimme takaisin hotellille takeaway eväiden kanssa. Ihan kiva oli viettää ilta niinkin ja jutella samalla.

Buckinhamin palatsi


Buckinhamin palatsin puutarha


Shoppailua Buckinghamin palatsissa



Sunnuntaina olikin sitten vuorossa visiitti Elisabethin luokse Buckinghamin palatsiin. Tosin Lissu oli muualla "lomailemassa", siksi meidät päästettiin tekemään tupatarkastus. Palatsin edustustilat ovat tänä kesänä auki yleisölle kymmenen viikon ajan. Lippu maksoi 24 puntaa ja sillä pääsee halutessaan uudestaan vuoden sisällä. Täytynee siis varmaan tehdä uusi reissu ensi vuonna.

Olihan se jännä kävellä samoissa tiloissa, missä maailman seuratuimmat kuninkaallisetkin kävelevät. Tilat olivat todella upeat, etenkin kaikki katot ja kattovalaisimet (siis kristallikruunut) olivat todella mykistyttäviä. En osaa nimetä suosikkipaikkaani, mutta The Picture Galleryn villa-silkkimatto oli vaikuttavan kokoinen, huikeat 42 metriä pitkä, leveyttä muistaakseni 6 metriä eli ihan joka viikko sitä ei viitsi viedä mattotelineelle tuulettumaan. Palatsissa valokuvaaminen oli kielletty, mutta täältä voitte käydä katsomassa tiloja >klik<. Itselle jäi muistoksi opaskirjanen, jonka kuvia en viitsi kopioida tänne. Jos olet menossa Lontooseen vielä tänä syksynä, palatsi on auki syyskuun loppuun saakka. 

Linnan ulkopuolella oli kahvio ja sekä myymälä. Myymälä oli pullollaan kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä. Meghan ja Harry tavarat olivat sattuneesta syystä enemmistönä. Lemmikeille oli omat tuliaistavarat. Meidän karvakorvat jäivät tällä kertaa ilman kuninkaallisia tuliaisia. Puutarhan läpi pääsi poistumaan alueelta. Kyllähän tuolla puutarhassa oli kiva kävellä kauniina kesäpäivänä.

Palatsivierailun jälkeen menimme Westminsteristä jokitaksilla (maksu onnistui Oysterilla) Towerille. Oikea jokiristeily olisi ollut varmasti tosi kiva, mutta emme halunneet siitä maksaa useita kymmeniä puntia per nenä, siksi jokitaksi. Jokitaksissa oli harmittavasti vain joitakin istumapaikkoja ulkona, joten valokuvaaminen ei oikein sisätiloista onnistunut. Joka tapauksessa oli kiva kokeilla tuollainenkin liikkumismuoto. Toweriin emme tällä(kään) kertaa menneet. Tyydyimme katselemaan linnan pihalla pidettäviä keskiaikaisia markkinoita ja mm. miekkakoulua lapsille.

Ylhäällä The Old Ship pubi,  alhaalla The Black Lion pubi

Thames-joki auringonlaskun aikaan



Tässä pubissa oli kaikkein runsain kukitus, kuva napsaistu bussista



Illalla lähdimme hotellilta kävellen Thamesin rantaan pubiin niille synttäridrinksuille. Päädyimme ensin vähän uudemman oloiseen pubiin nimeltään The Old Ship. Siellä oli kiva istua avonaisen ikkunan edessä ja katsella purjehtijoita sekä auringonlaskua. "Kotimatkalla" poikkesimme hieman perinteisemmässä pubissa. Siellä olisi viihtynyt pitempäänkin... Kuvailin reissussa paljon pubeja, sillä ne ovat mahdottoman hienon näköisiä runsaine kesäkukkaistutuksineen. Askelia tuli hurja määrä reissussa, kolme rakkoa jalkoihin, rahaa meni enemmän kuin oli budjetoitu, mutta kivaa oli. Menisin takaisin ihan milloin vain.



sunnuntai 19. elokuuta 2018

Sastamalan Wanhat Talot 2018 - Karkun pappila

Hellurei ja hellät tunteet! Onko siellä enää ketään?

Satulinnassa on arki alkanut, joten pikkuhiljaa alkaa blogikin päivittyä. Olin suunnitellut ensimmäiseksi blogiloman jälkeiseksi postaukseksi jotain ihan muuta, mutta pakko oli jakaa teille muutama pikainen kännykkäräpsy ihanasta kodista, jossa tänään kävimme. Sastamalan Wanhat talot tapahtumassa oli mukana kaiken kaikkiaan 52 kohdetta, mutta muissa kohteissa emme tänä vuonna käyneet, ehkä ensi vuonna sitten. Tapahtuma on osa kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta. 

Tähän kohteeseen meidät houkutteli tuttu omistajapariskunta, tai siis se, että tunnemme heidät. Osan talosta ja pihapiiristä olimmekin nähneet aikaisemmin, mutta paljon oli tapahtunut edellisen käynnin jälkeen. Talon isäntä on tehnyt remontit itse. Ja rouvan sisustusmaku on ihan pettämätön. Karkun pappila siirtyi nykyisille omistajilleen viitisen vuotta sitten. Omistajat ovat tehneet huikean hienon työn remontoidessaan taloa. Talon yläkerta on osittain rakentamaton edelleen, myös osa kellarikerroksesta on vielä remontoimatta.

Ehdoton lempparini talossa on sen keittiö ja ruokasali. Jos itselläni olisi samanlainen keittiö, varmaan eläisin ja asuisin pelkästään siellä. Keittiöstä löytyy myös puuhella, joka on kuin kruunu tälle kodikkaalle keittiölle. Ikkunoista aukeaa järvinäkymä.






Kirkkoherran toimistosta on tehty makuuhuone ja sen viereisestä kassaholvista soma kylpyhuone. Täälläkin viihtyisin.





Kellarissa oli tapahtuman ajan Kellari-Kahvila, joka on aivan ihana bistro muina aikoina. Mikä ihana paikka viettää aikaa ystävien kanssa. Täällä viihtyisin varmasti.



Paljon kivoja yksityiskohtia ja yleiskuvia olisi saanut, jos väkeä ei olisi ollut niin paljon. Mutta tässä nyt tällainen pieni maistiainen.