tiistai 6. maaliskuuta 2018

Alkuvuoden luetut kirjat

Maaliskuu on hyvässä vauhdissa, joten kurkataannpa alkuvuoden luettuihin kirjoihin. Ja toim.huom. En todellakaan lue mitään korkeakulttuurista enkä todellakaan osaa arvostella tahi suositella kirjoja. Kunhan nyt listaan omaksi ja teidän ilokseni näitä luetteja kirjoja. Päätin nimittäin vuoden vaihteessa, että tänä vuonna pyrin lukemaan enemmän kuin edellisenä (edellisinä) vuosina. Jätän siis telkkarin ja somen vähemmälle, ja keskityn enemmän perinteisiin kirjoihin, jo ihan esimerkin vuoksi tuolle esimurkkuikäiselle. Olen aika kevyen kirjallisuuden ystävä, mutta nyt yritän lukea vähän vähemmän kevyttä. Viimeisen raskauden jälkeen en ole juurikaan pystynyt lukemaan dekkareita tai kunnon jännitysromaaneja. Olen huomannut muutaman tuollaisen kuitenkin lukeneeni ja jopa telkkaristakin pystyn jo katsomaan jänniä ohjelmia, joten ehkä tuo kirjaskaala taas laajenee. Elämänkertoja en ole montaa elämässäni lukenut, mutta ne ovat todella mielenkiintoisia, etenkin jos henkilö merkitsee itselleen yhtään mitään, tai on edes jollain asteella tuttu. 




Tammikuussa lomailimme Gran Canarialla viikon ja siellä sekä lentomatkojen aikana sain luettua kaksi kirjaa. Toinen oli JHT Musta lammas eli Cheekin elämästä kertova kirja. En kuulu Cheekin varsinaisiin faneihin, mutta joitain biisejä kuuntelen sujuvasti ja onhan hän tullut suurelle yleisölle ja tällaiselle varttuneemmalle väestölle paremmin tutuksi Vain elämää -ohjelman kautta. Kirja avasi kyllä hieman rap genreä sitä tuntemattomalle. Samoin Jaren bipolaarisuus tuli hyvin esille, samoin isän rooli poikien elämässä. Helmikuussa kävin katsomassa myös Jaresta ja Jerestä kertovan Veljeni vartija -elokuvan, jossa oli ehkä käytetty hieman värikynää tiettyjen asioiden kohdalla ja joitain jätetty pois. Pidän kirjaa kuitenkin enemmän oikeampana tietona, joten muutamat ajalliset "virheet" elokuvassa häiritsivät. Mutta siis, tykkäsin lukea tämän. Harmittavasti kirjasta on tullut uudempi pokkaripainos, jossa vielä yksi uusi luku. Tuo luku pitää päästä lukemaan. Tämän kirjan aloitin jo aikaa sitten ensimmäisen kerran, mutta jotenkin en vain löytänyt aikaa silloin lukemiselle. Mutta onneksi kirjastosta saa kirjoja lainata useammankin kerran.

Toinen lomalukemiseni oli Joyce Maynardin Vuori talon takana. Kirja kertoo kahden tytön kasvutarinan sekä trillerin tyttöjen kotikaupungissa riehuvasta sarjamurhaajasta. Tyttöjen isä on sarjamurhia tutkiva rikosetsivä, jolla on suuri rooli tyttöjen elämässä. Vielä vuosikymmenten jälkeen koko tapahtuma häiritsee sisaruksista vanhempaa, ja saapa vanha mysteeri ratkaisunkin. Kirjan luki jouhevasti alusta loppuun, mutta en välttämättä tätä mihinkään top-listalleni laittaisi, ehkä. Mutta ei siis huonoa luettavaa ollenkaan.

Tammikuussa piti lukea myös Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein. Koska elokuviin ei voi mennä, jos ei ole lukenut kirjaa ensin (tosin elokuva vieläkin näkemättä). Kirja kertoo Eevin ja Karin tarinan. Eevi ja Kari ovat pienipalkkaisia tavallinen Helsingin lähiössä asuva pariskunta, jonka elämä on enemmän harmaata kuin väriä. Eevin äiti on dementoituneena laitoksessa, isään on viileät välit, sisaruksiinkaan ei oikein saa pidettyä yhteyttä. Kunnes Eevi kerran päättää lotota, ihan yhden rivin ja kuinkas sitten kävikään. Tuoko se lottovoitto onnen? En ihan nähnyt elokuvan miespääosan esittäjää Antti Luusuannimeä Karin roolissa, mutta ehkä pitäisi katsoa elokuva ensin, ennenkuin muodosta lopullisen mielipiteen. Ihanan kevyt ja nopealukuinen kirja.




Tammikuun neljäs luettu kirja oli Sadie Jonesin Kotiinpaluu. Voitin kirjan Leena Lumin blogista viime vuoden puolella. Kotiinpaluu on Sadie Jones esikoisromaani, joka kuvaa nuoren, menetyksestä järkkyneen Lewis Aldringen elämää tuhontieltä parannukseen. Kirja vei mukanaan aivan totaalisesti. Pystyin oikein aistimaan 50-luvun ahdasmielisen ilmapiirin, jossa kulissit merkitsevät lähes kaikkea. Tälle romaanille annan vahvan suosituksen.

Pitihän se kirjastosta napata myös Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta, koska Kotiinpaluu oli niin hyvä. Ehkä rakkaus oli totta kertoo pikkukaupungista Lontooseen muuttaneen Luke Kanowskin tarinan. Kirja pitää sisällään teatteria, taidetta ja tietenkin rakkautta. Tapahtumat sijoittuvat pääosin 70-luvun alkupuolelle Lontooseen ja sen underground teatterimaailmaan. Luke näkee lavalla nuoren ja hauraan Nina Jacobsin ja rakastuu oitis. Nina vain on naimisissa. Luke asuu yhdessä ystäviensä Paulin ja Leighin kanssa, joka tuo omat mutkansa tarinaan. Ihan yhtä sujuvasti en tätä kirjaa lukenut kuin Kotiinpaluun, mutta en myöskään voinut jättää lukemista kesken. Eli sitkeästi luin kirjan ja voin sanoa, että tykkäsin siitä kuitenkin.




Välillä pitää lukea ihan oikeaa chic litiä, jota edustaa Lisa Jewellin Hyvät bileet. Nimestään huolimatta kirja ei ole yhtä biletystä, vaan bileet ovat oikeastaan kirjan loppuhuipennus, jolloin monet naamiot putoavat. Kirja kertoo samassa talossa asuvista kolmekymppisistä henkilöistä, joiden elämät kietoutuvat yhteen. Tapahtumat sijoittuvat Lontooseen 90-luvun loppupuolelle. Kirja on sikäli vanhentunut oivallisesti, että ainoastaan kännyköiden puuttuminen paljasti kirjan sijoittumisen muuhun kuin "nykyaikaan". Kirja oli kivan jouhevasti kirjoitettu eli sopivan kevyt välilukemiseksi. En toki mollaa chic litiä ollenkaan, onhan se enemmän sitä omaa lempikirjallisuuttani.

Seuraavaksi lukuvuoroon pääsi Lina Bengtsdotterin esikoisromaani Annabelle, jota on tituleerattu vuoden 2017 koukuttavimmaksi dekkariuutuudeksi - klassista skandinaavista jännitystä parhaimmillaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Länsi-Ruotsiin Gullspångin pikkukaupunkiin. Annabelle on kaunis nuori tyttö, joka katoaa jäjettömiin kesäyönä. Tapausta lähetetään tutkimaan rikostutkija Charlie Lager Tukholmasta.  Charlie on itse kotoisin Gullspångista ja rikostutkinta tuo mieleen tuskat ja muistot omasta lapsuudesta. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinta rinnan ja molempiin jää todellakin koukkuun. Kirja ei riittänyt edes yhden mökkiviikonlopun lukemiseksi, sen verran nopeaa se piti ahmia. Annabelle on Bengtsdotterin esikoisromaani, ja se aloittaa Charlie Lagerista kertovan sarjan. Uusia kirjoja siis odottelen.

Siinä ne oli tammi-helmikuun luetut. Saitko itsellesi yhtään vinkkiä omalla lukulistallesi? Yksi kirja on maaliskuulla luettuna, yksi kesken, pari odottaa lukemista ja lisää löytyy kirjastosta. Vinkkaa ihmeessä omia suosikkejasi tms. kommenttilootassa. Tykkään kerätä listaa mahdollisista luettavista kirjoista. Aina kun kaikkea haluamaansa ei saa heti lainaan, joten pitää olla varaa valita.


10 kommenttia:

  1. Olihan tuossa jo monta kirjaa, hyvä sinä. Minä en saa mitään kirjoja luettua, luen vain blogeja ja pojan koulukirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin meinaa mennä siihen blogien lukemiseen aikaa, mutta jos välillä yrittäis ihan perinteisiä kirjojakin lukea. Netflix on niin koluttu, ettei ole mitään katsottavaakaan. Meilläkin luettiin tänään ympän kirjaa, tosi innostunut viidesluokkalainen olikin lukemaan murrosiästä 😂

      Poista
  2. Olet sie kyllä ehtinyt lukemaan. Miksiköhän mun lukeminen painottuu aina kesälle. makaan takapihalla satoi tai paistoi ja luen niin että kesä vilisee silmien ohi lukiessa. Ai se Kaikki oikein elokuva on Anna-Leena Härkösen kirjasta. Muuten voisin melkein sen katsoakin leffassa mutta en yhtään tykkää Antti Luusuaniemestä, ihan yök tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä vaan ehtii, kun oikein ryhtyy 😊 Kesä ja lomat yleensäkin on lukemisen kulta-aikaa. Jo lapsena lomat meni lukiessa.

      Poista
  3. Olen jo pitkään yrittänyt sinnitellä Sadie Smithin Ehkä rakkaus oli totta.
    Se ei vain syystä tai toisesta etene...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika työläs luettava oli, mutta sinnittelin. Ja jollain tasolla jopa tykkäsinkin kirjasta.

      Poista
  4. Mulla sama kuin Marikalla Sadie Smithin Ehkä rakkaus oli totta ei vaan auennut.
    Ihmettelin sitä hypetystä...

    Muiskuja lukutoukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin tyytyväinen, että sain tuon kirjan luettua. Ei kyllä ollut helpoin kirja. Tais Sadie Smithit tulla luetuksi nyt vähäksi aikaa 😊

      Poista
  5. Me käytiin katsomassa tuo kaikki oikein mutta oli aina mitäänsanomaton, ehkäpä pitäs lukea kirjakin vertailunvuoksi. Cheekistä kertova pokkari oli just myynnissä meidän kirjakaupassa, ehkäpä sen ostan jos siinä on enemmän kerrottu kuin kirjassa. Tulee luettua aivan liian vähän, pakko myöntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän senon, ettei elokuviin saada ihan sitä kaikkea mitä kirjoissa. Eikä ehkä ole tarkoituskaan. Siksi tykkään itse yleensä lukea kirjan ennen elokuvan katsomista.

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!