perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tästä voisin ottaa opikseni

Netin uutisvirrasta silmiini osui yksi ei niin päivänpolttava uutinen, mutta itselleni tärkeä kuitenkin. Kesä ja uikkarikelit lähestyy, perheiden lomareissuja tehdään yms. Tästä uutisesta tunnistin niin itseni, joka vihaa valokuvissa oloa, koska lopputulos ei vain miellytä silmää. Ja mikä kivointa, tässä uutisessa ei kehoteta tekemään suuria elämänmuutoksia, vain ajatustavan muutosta omassa päässään, muiden ajattelutapaanhan emme voi vaikuttaa.

Tämän jutun voisi otsikoida "Mietin mitä jää, kun mä lähden täältä"

Kirsten Bosly Perthistä Australiasta nousi yhdessä yössä tunnetuksi ympäri maailmaa viisaiden sanojensa takia ja asennemuutoksensa takia.
Kun Kirsten kävi viimeksi rannalla perheensä kanssa, tunsi hän olonsa epämukavaksi uimapuvussa.
Kirsten on aina stressannut vähissä vaatteissa julkisilla paikoilla esiintymistä, eikä suostu poseeraamaan kuvissa ilman peittävää vaatekertaa.
Mutta seistessään rannalla lastensa ja miehensä kanssa Kirsten tajusi jotain, mikä muutti hänen elämänsä.
Kirsten kirjoitti ajatuksistaan Facebook-sivustolla 1MotherBlogger: 
   
© Toimittanut Nyheter 365 AB


”Tänään alkaa uusi kausi elämässäni.
  Suurimman osan elämästäni olen vihannut vartaloani. Hävennyt sitä. Inhonnut sitä. Peitellyt sitä.
  Olen aina halunnut muuttua; olla hoikempi, laihempi... vähentää "läskiä".

Olen kohdellut vartaloani kaltoin. Olen valittanut ja syytellyt. Olen hävennyt kamalia juoruja ja haukkuja. Olen antanut niiden määrittää, kuka olen. Luin vastikään neuvon: 'Ole mukana kuvissa lastesi kanssa, sillä kun sinua ei enää ole, nuo kuvat ovat ainoa asia, joka heillä on sinusta jäljellä.' Se todella kosketti minua. Olen nimittäin aina vältellyt kuvissa poseeraamista, koska en pitänyt siitä, miltä näytin niissä.

Mutta en enää! Totuus nimittäin on, että olen väsynyt häpeilemään vartaloani, sillä se on kannatellut minua jo 41 vuoden ajan. Nyt olen vihdoin päättänyt antaa sille rauhan. Lopettaa vartaloni vihaamisen ja peittelyn, ja alkaa kohdella sitä niin kuin se ansaitsee. Se on minun vartaloni.
Halusin ottaa tämän kuvan, jotta pystyisin iloitsemaan tuosta hetkestä, ja siitä, että olimme kaikki yhdessä, selluliittini ja kaikki muut. Ilman mitään mihin verhoutua. Ilman pitkiä housuja. Ilman pyyhettä, johon kääriytyä. Ilman filttereitä. Vain me. Ja arvatkaa mitä? En tunne häpeää. En todellakaan. Kun katson tätä kuvaa, näen kuinka onnellisia olemme, ja se on mahtavaa. Tunnen vihdoin olevani vapaa, ja se tuntuu upealta."

Viisaita sanoja, Kristen!
Nykyään tämä kahden lapsen äiti osaa nauttia hetkistään perheensä kanssa, sen sijaan että miettisi ja huolehtisi jatkuvasti, mitä muut ihmiset hänestä ja hänen vartalostaan ajattelevat.
”Kun seisoin rannalla jälleen kerran ahdistuneena siitä, miltä näytin, tajusin, että ainoa ihminen joka tuomitsi minut olin minä itse. Kukaan rannalla ei kiinnittänyt minuun huomiota. Ainoa asia, joka esti minua rentoutumasta hyväksymästä itseäni, oli kaikki se itseinho, jota olin kantanut mukanani kaikki nämä vuodet”, Kristen sanoo Today Show -ohjelmassa.
Nyt Kirsten toivoo, että hän voisi auttaa muita hyväksymään oman vartalonsa ja olemaan sinut sen kanssa. Sillä kuten hän itsekin sanoo, meillä on vain yksi elämä – koita olla mukana joka sekunti.

Juttu kopioitu täältä.

Kuinka sinä aiot suhtautua itseesi seuraavalla rantareissulla? Itse olen bikinikunnossa kunhan vain laitan bikinit päälle <3

24 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, asenne ja se, että on hyvä olla nahoissaan, on tärkeintä....

    Ihkua reissua, Tallinna on NIIN IHANA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatii vaan pientä opettelua tuo itsensä hyväksyminen 😊

      Ihanaista Prahan reissua ❤

      Poista
  2. Olipa osuvasti sanottu.Pitäisi ottaa mallia hänestä,kun kai se kriittisin on ihminen itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän sitä se kriittisin arvostelija on eli kannattaa ottaa esimerkkiä. Elämä helpottuu varmasti rutkasti 😊

      Poista
  3. Mä olen niin samaa mieltä sun kanssa, bikikuntoon pääsee, kun laittaa biksut päälle! Usein ne "liikakilot" on onegelma ihmisille, joilla ei niitä oikeasti ole. Sen verran on kyllä pakko tunnustaa, että en mä mielelläni esiinny kuvissa nykyään, ja uikkarikuvissa ei ollenkaan, vaikka itseni olenkin hyväksynyt. Epäilen, että kaikkien suhtautuminen ei ole yhtä suopeaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin ehkä suurin ongelma on tuo kuvissa oleminen. Varmaan sen takia, kun kuvista näkee itsensä erilailla kuin peilistä. Mutta mun mielestä oli tosi hyvä pointti, että lasten takia kannattaa niissä valokuvissa olla. Tätä aion opetella 😊

      Poista
  4. Minä olen rantakunnossa aina, ei muuta kuin painelee rannalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, ja käytän jopa bikineitä 😳. Valokuviin suostuminen vaatiikin sitten enemmän harjoittelua.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus - rantakunnossa ollaan silloin, kun on ranta missä olla. Just sellaisena kuin ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin 😊 Silloin harvoin kun pääsee rannalle (huom. Suomen kesäsäät), kannattaa unohtaa ima ulkomuotonsa ja nauttia.

      Poista
  6. Puhutteleva juttu. Itse häpeän harvaa tukkaani. Mutta tyttäreni sanoi että haluaa mummosta kuvia poikansa kanssa muistoksi. Niinpä sitten poseeraamme yhdessä harvahapsinen mummo ja tuuheatukkainen vauva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla on varmasti joku asia, mitä häpeilee, ja usein ihan suotta. Kukaan meistä ei ole täydellinen 😊

      Poista
  7. Tuo on siis niin totta! Tämä nykyaika on niin hirveetä, kun aina pitää vaan arvioida eri asioita ja itseään. Voisi jättää jo itsensä rauhaan ja antaa olla. Tärkeää tietty huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnista, mutta joskus pitää olla tyytyväinen, eikä vain Soinista itseään. Ihanaa viikonloppua Tuija ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan itsellä on hyvä olla, se on tärkeintä. Sen kun muistaisi 💕

      Poista
  8. Hieno, itsekin olen miettinyt miten tulevalla Kreikan matkalla kehtaa taas pötköttää uimapuvulla. Rohkeasti vaan, pää pystyssä. ihanaa viikonloppua ja kiitos tästä. 💚💚💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vaan rannalle uikkareissa, niin mä ainakin teen. Kukaan ei siellä rannalla ole täydellinen. Ja kun oikein mietit, tuskin sinäkään muita katselet ja arvioit heitä negatiivisesti. Kannattaa keskittyä nauttimiseen auringosta, lämmöstä ja perheestä ❤

      Poista
  9. Hyvä Kirsten!!!
    Miksi aina tarvitsee ajatella, mitä muut minusta ajattelee...hävetä itseään?
    Tuohon sorrun kyllä minäkin, mutta mitä enemmän ikää tulee, sen suvaisevammaksi itseään kohtaan tulee....onneksi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä 😊 Vielä pitäisi opetella valokuvissa oloa, jotta jäisi muistoja itsestäänkin esim. reissuissa.

      Poista
  10. Arvostan! Itsekin asennoidun niin että oon rantakunnossa kun bikint on päällä, tursuaa tai ei :) Olen kolmen lapset ja kohta 45 v jälkeen aika armollinen itselleni, oppinut elämään näissä nahoissa joten ei ole vaihtoehtoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yritän tsempata itseäni olemaan sinut itseni kanssa vetoamalla ikään ja synnytyksiin, mutta välillä tulee takapakkia, kun moni vanhempi ja/tai enemmän lapsia synnyttänyt on paremmassa kunnossa. Mutta uikkareissa tuo ei haittaa. Niin vähissä on kuitenkin auringosta nauttimiset, joten pakko on uikkareita pitää :)

      Poista
  11. Minulla on aivan ihana uusi uimapuku ja kovasti odotan, että sitä pääsen kesällä käyttämään. olen sinut kilojeni kanssa, vaikka ne tuntuvat tasaisin väliajoin joitain lukijoitani häiritsevänkin. Eilen sain anonyymilta viestin, jossa ilmoitettiin, että kuvassani näkyvä mekko ei sovi nuin lihavalle. Kerroin anonyymille, että hyvin se sopi päälleni, koska koko oli just oikea :D
    Ihana postaus!
    Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Outi <3 Kyllä on ala-arvoista arvostella ketään ulkonäön perusteella, mutta valitettavan yleistä tänä päivänä. Itse yritän ajatella asian niin, kunhan ihmisellä itsellä on hyvä olla nahoissaan (ja vaatteissaan), muilla ei pitäisi olla asiaan nokan koputtamissa. Tosin juuri hotellin aamupalalla katsoin sairaalloisen lihavaa naista, jolla kävelykin oli tuskallisen näköistä, mutta niin hän vain kantoi kukkurakaupalla ruokaa eteensä. Terveydellä ei pitäisi kuitenkaan leikkiä.

      Mutta hyvän vastakommentin annoit anonyymille (yllätys!) kommentoijalle :) Uikkarikelejä odotellessa...

      Poista
  12. Loistava asenne,mutta täytyy tunnustaa etteu itselläni ikikuunapäivänä olisi pokkaa mennä julkiselle paikalle uikkareissa.Olen niin monesti saanut kuulla ulkonäöstäni jo vaatteet päällä!Yhtenä päivänä keskustelin vaaliehdokkaista ja sekaan mahtuu tietysti kaikenmoista sakkia,mutta suurin synti tuntui olevan ylipaino.Hienoa jos jollain on niin vahva itsetunto,että uskaltaa esiintyä uikkareissa ylipainoisena:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuollainen vaatii omassa päässä ensimmäisen asennemuutoksen. Oikeasti kun katselee rannalla tai uima-altaalla ihmisiä, harva siellä on lähelläkään täydellisyyttä. Tuon ajatteleminen antaa itselleni voimaa maata biksuissa ja nauttia auringosta. Ja uimahallissakin mahdun porukkaan hyvin. Missimittelöt on sitten erikseen.

      Tsemppiä uikkareissa esiintymiseen, ylipainoisia on monia uikkareissa rannalla, ja jopa ihan julkisilla sellaisilla :)

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!