keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Parisuhteen töyssyt



Nyt on kuulkaas niin, että ne pms:t ja muut oireet ei vaan ota laantuakseen. Tai ehkä ne oireet laantui, mutta tilalle on tullut jotain muuta masista. Kaikki vaan tökkii. Mies ei tajuu mitään. Mä oon niin epärakastettava, epäkunnoitettava ja epä-ihan-kaikkea, siis ihan surkea. Eikä mies tajuu mitään. Ollaan lähekkäin, mutta silti niin kaukana. Jutellaan, muttei jutella mistään tärkeistä. Ja kaikkihan kulminoituu siihen, että kaikki vika on mussa jne. 

Sitten tulee niitä hetkiä, kun itsekseni mietin, ettei tolla toisellakaan ihan kivaa oo, kun työ on säännöllisen epäsäännöllistä, aivan ihmeelliset työajat. Ja aivan mitättömät lepoajat. Ehkä meillä on ollut liikaa yhteistä aikaa ja liian vähän sellaista omaa aikaa. Ja yhteisellä ajalla tarkoitan sitä, kun pyöritään välillä täällä kotona päivisin molemmat (eikä saada mitään järkevää aikaiseksi)  Emmätiiä :( Mutta onneksi vanhastaan tiedän, että tämä on ohimenevää ja pian kaikki on hyvin. Kuitenkin rakastan tuota miestä, joka ei tajuu mitään. Niin tai jos kaikki ei ookaan pian hyvin... Tämä kierre naisen päässä. Välillä mielessäni heitän lusikan nurkkaan, eipä tarttis tällaistakaan olotilaa sietää. Mutta eihän se mitään ratkaise. Ja kun ei mistään järin suurista ja radikaaleista aiheista kuitenkaan ole kyse.

Naistenlehdissä monesti parisuhteen riitojen syiksi mainitaan raha, mustasukkaisuus, pettäminen, seksi ja väärinkäsitykset. Rahasta riiteleminen on mielestäni aivan typerää, oli sitä sitten tai ei. Meillä rahasta ei onneksi ole koskaan riidelty, vaikka erilaisia rahankäyttäjiä olemmekin. Mustasukkaisuuskaan ei kuulu meillä riidanaiheisiin. Ehkä riidan aikana omassa mielessä asioita paisutellessaan mustasukkaisuuskin pilkahtaa, mutta se ei ole syy. Pettämisestäkään meillä ei ole tarvinnut riidellä, toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan. Seksi - se tabu, josta en itsekään kauheasti halua täällä blogissa kirjoitella. Mutta eiköhän siitäkin ole typerää riidellä, kun siitä voisi asiallisesti keskustella. Meillä riidat, tai oikeammin ehkä mökötykset johtuvat väärinymmärryksistä, joka johtuu jonkinasteisesta kommunikaation puutteesta tai liian vähäisestä kommunikoinnista. Mä en haluaisi aina olla se joka ottaa nämä kuumat perunat puheeksi, vaan jään odottamaan toisen toimenpiteitä. Toinen kun ei tajua, että joku on vialla, soppa on valmis. Mutta onneksi kysymyksessä ei ole mitään maailman suurimpia asioita, ehkä lähinnä huomionkaipuuta, joten ihan loppusuoralla meidän parisuhde ei taida olla.



Kuin sattumoisin miettiessäni näitä parisuhteen töyssyjä, törmäsin Tuulan blogissa parisuhdehaasteeseen, johon päätin vastata tässä samalla.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?

Vähän päälle 13 vuotta eli aika pitkään kuitenkin.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?

Puolisen vuotta, samassa työpaikassa tutustuttiin

Kuka pyysi ketä ulos?

Ööö, ei kai kumpikaan. Oli firman tilaisuus, ja kaikki aikaisempi (keskustelut ja katseet) vaan johti meidät yhteen.

Kuinka vanhoja olette?

Tänä vuonna minä 49 ja Jani 42. Jees, mä oon varsinainen puuma :D

Kumman sisaruksia näitte/näette enemmän?

Ei oikeastaan kummankaan, syitä on monia, meistä riippumattomia.

Onko teillä yhteisiä lapsia?

Jep, yksi ihanainen 11 vee Senni. Lisäksi vielä mun kaksi lasta Lotta pian 24 v ja Tuomas pian 20 v, jotka asuvat muualla.

Entä lemmikkejä?

Kaksi karvaista kamua löytyy: russelipoika Velmu ja kisuneiti Tyyne

Mikä tilanne teille on vaikein pariskuntana?

Ehkä juuri toi, kun Jani ei tajuu :D eli ei osaa lukea mun ajatuksia. Tai sitten se ei osaa kuunnella. Mähän oon itse täydellisyys, not! Eli kyllä se on puhumisen ja kuuntelemisen vaikeus.

Kävittekö samaa koulua?

Noup

Oletteko kotoisin samasta kylästä?

Kyllä, kylästä nimeltä Tampere

Kumpi on älykkäämpi?

Tekis mieli vastata, että minä tietenkin. Mutta kyllä meillä on molemmilla omat hyvät hetkemme ihan eri asioissa.

Kumpi on herkempi?

Minä tietenkin, herkät kyynelkanavat, myös hyvissä hetkissä. Itken monesti onnestakin.

Missä käytte eniten yhdessä syömässä?

Harvoin tulee käytyä missään eli mitään tiettyä paikkaa ei ole muodostunut. Liian usein tulee roskaruokapaikoissa käytyä, tai yleensä niistäkin napataan jotain mukaan. Take away ruuista suosikkipaikka on Pikkukiinalainen Tampereella Tuomiokirkonkadulla.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?

Niinkin eksoottinen paikka kuin Kanarian Saaret.

Kummalla on hullummat eksät?

Mulla - yli kolmentoista vuoden jälkeen tyyppi ei vieläkään ole sopeutunut eroon. Nyksän eksän kanssa ollaan hyviä kavereita.

Kummalla on pahempi temperamentti?

Allekirjoittaneella :D Joskus vaan lähtee mopo lapasesta, ja silloin saattaa tavaratkin lennellä ja ärräpäät raikuu...

Kumpi laittaa ruuan?

Lue alustus: minä - ja siitähän saadaan tämä epäarvostus-näkökulma tähän parisuhteeseen helposti

Kumpi on sosiaalisempi?

Molemmat ollaan yhtä sosiaalisia ja ihan yhtä epäsosiaalisia. Tarvitsemme paljon sellaista meidän omaa aikaa, mutta välillä on kiva nähdä kavereita.

Kumpi on siisteysintoilija?

Lue alustus: minä - epäarvostus-näkökulma jälleen :D

Kumpi on itsepäisempi?

Jani! Sukuvika. Valitettavasti tuo meidän neiti on tullut ihan isäänsä. Argh! Anna mun kaikki kestää.

Kumpi vie suurimman osan sängystä?

Taitaa mennä aika fifti-siksti. Uuteen kotiin hommasimme entistä leveämmän (180 cm) sängyn, joten tilaa riittää.

Kumpi herää aikaisemmin?

Tähän on pakko vastata vapaapäivien aamujen tilanne, sillä tuon Janin epäsäännöllisen työajan takia hän heräilee ja/tai tulee nukkumaan välillä miten sattuu. Eli kyllä minä herään aikaisemmin yleensä. Kai mä oon niin vanha, että kohta mä herään jo aamuviideltä, että voin mennä sitten Kauniiden ja Rohkeiden jälkeen jo nukkumaan (tuleeko sitä enää edes telkusta?)

Missä ensimmäiset treffinne olivat?

Helsingissä Sokos Hotel Vaakunassa. Mulla oli työreissu ja Jani tuli mukaan... Oliko ne edes muuten treffit? Ei me kauheasti varsinaisilla treffeillä käyty, juteltiin vaan hirmuisesti. Johan me parin kuukauden kuluttua asuttiin yhdessä ja puolen vuoden kuluttua seurustelun aloituksesta meillä oli yhden omakotitalon verran yhteistä lainaa <3

Kummalla on suurempi perhe?

Mulla on yksi sisarus enemmän.

Saatko usein kukkia?

En. Kerran pari vuodessa, jos ei lasketa niitä ruokakauppareissuja, jolloin maksatan kukat Janilla. Eli useimminkin sais tulla. Esim. nyt olis hyvä tuoda kukkakimppu ja olla samalla keskuteluvalmiudessa ;-)


Kuinkas teillä riidellään - räiskyykö vai mökötetäänkö? Minkälaiset asiat saavat riidan aikaiseksi?


Kuvat lainattu täältä 

34 kommenttia:

  1. Tätä oli kiva lukea, kiva kun nappasit tämän <3 Meilläkin (=mulla) on noita mökö-hetkiä, kun tuntuu ettei toinen tajua mitään ja kaikki on ihan plääh... Mutta sellaista se taitaa kaikilla olla. Sitten taas tulee se aurinkoisempi kausi :)

    Haleja ja mukavaa oloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onneksi nämä tulee ja menee. Ja iän karttuessa entistä harvemmin. Toisaalta tästäkin olis selvitty sillä, että se toinen osapuoli nappais kainaloon ja lässyttäis hetken aikaa :D Mut kun se ei tajuu...

      Ihanaa lumista torstaita Tuula <3

      Poista
  2. Ihana postaus! Kuulosti jokseenkin tutulta. :)
    Minä yritän tapella mieheni kanssa, mökötön. Mutta, kun miehestä ei saa kaveria tappeluun. :) Eli, ei meillä juurikaan tapella/kinata, jutellaan paljon ja kaikesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo mökötys tai oikeammin mykkäkoulu on tuolta mieheltä opittua. Mä haluaisin, että riidat riideltäis vaikka viiden minuutin huutokonsertilla ja sen jälkeen asiat selvitettäis. Kyllä meilläkin jutellaan paljon ja kaikesta, mutta joskus vaan tulee näitä tukoksia kommunikointilinjoihin.

      Mukavaa torstaita sinulle Kaisa <3

      Poista
  3. Meillä oikeastaan tulee kinaa juurikin siitä rahasta, tai oikeammin rahan puutteesta. Kun kummallakin on rahat välissä, tulee huoli ja sitten sitä huolta puretaan siihen rakkaimpaan. Oikeasti riidellään hyvin harvoin, luojalle kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin näitä kinasteluja on oikeasti nykyään aikas harvoin, toisin kun suhteen alkumetreillä. Onhan se totta, että huolet pitää jonkun kanssa jakaa, ja sitä varten kai se puoliso on. Ja joskus se tapa ikävä kyllä on riitely. Mutta tsemppiä meille kaikille.

      Ihanaa torstaita Outi <3

      Poista
  4. Olipas mielenkiintoinen juttu, tällainen olisi kivaa tehdä! :) Ei ne vaan aina tajua (ei kyllä ehkä naisetkaan.. :D). Hyvää viikon jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä Katja :) Ei ne vaan tajua, eikä me naisetkaan :D

      Ihanaa viikon jatkoa myös sinulle <3

      Poista
  5. Varman aika 'normi'tilanne perhe-elänässä ja suhteissa...mielessäni vastailin kysymyksiin ja varsinkin tuo kommunikastion puute ja toisen 'ymmärtämätyömyys' liippaa läheltä....Just taisin vikko sitten Mansikkamaan Tainalle avautua...." Elä nyt näiden miesten kanssa" ��
    Tsemppiä hormoonimyrskyyn �� voimahali ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä taitaa olla ihan nomimeininkiä, mutta joskus sitä toivois, ettei näitäkään tilanteita tarvittais. Ystävälle avautuminen on kyllä hyvää terapiaa. Tässä kohtaa mun ystävinä saatte olla te ihanat blogiystävät <3

      Kivaa torstaita sulle Satu <3

      Poista
  6. ihana postaus!
    Onkohan maailmankaikkeudessa jotain vähän kallellaan, kun kärsin ihan samanmoisisista tunnelmista?
    Onneksi se yleensä on ohimenevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis varmaan opetella lukemaan kuun asentoja tms, sillä tätä tosiaan tuntuu olevan liikenteessä :). Ja onneksi on ohimenevää, toivottavasti... No on se :D

      Talvista torstaita <3

      Poista
  7. Niin ihana postaus mustakin. Melkein kuin tuntisin teidät!

    Ja varmasti aika unversaaleja noi, että mies ei kuuntele kunnolla :D

    Ihanaa viikkoa muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me naisethan kuunnellaan miesten höpötyksistä joka sana :D :D Mutta miehiä se ei tunnu haittaavan niin paljon...

      Ihanaa talvista torstaita sulle <3

      Poista
  8. Kovin on tuttua :) Kyllä se niin on meilläkin että minä olen se joka ottaa ne kuumat perunat puheeksi.Onneksi mulla on ymmärtäväinen mies, ottaa kopin hyvin asioista ja arkiriitelyitä ei oikeastaan ole. Mäkötys on niin kuluttavaa, tiedän kyllä nekin hetket - mä olen meillä se tempperamenttinen joka suuttuu ja leppyy nopsaan. Mies taas itse rauhallisuus, plaah eikä aina ymmärrä. Mutta usein nää tunteet meillä naisilla liittyy varmaan hormoneihin ja koska ne säätelee koko meidän elämä näitä oloja tulee ja menee. Mutta ymmärrän sua niin hyvin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökötys on kuluttavaa, mutta aina ei vain jaksa yksikseen asioita vatvoa. Kyllä meilläkin asioista puhutaan, paljon, ja kaikesta, mutta joskus joku lukko vaan tulee. Sitten pitää vain odotella, että se lukko tavalla tai toisella aukeaa.

      Hormonimyrskyjähän meillä naisilla riittää, tod.näk. myös miehillä :)

      Poista
  9. Nämä on hauskoja lukea!Saa käsitystä blogin takana olevasta henkilöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään tallaisista postauksista :) Toivottavasti olemme sun mielestä vielä ihan normaaleja...

      Poista
  10. Hauska postaus ja moneen asiaan voi helposti samaistua. Mä aina ajattelen, että vaikka noi miehet ja niiden kanssa eläminen on jotain tosi outoa niin ehkä me naisetkin osataan siihen outouteen osamme antaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näihin solmuihin aina kaksi tarvitaan. Miehet: hankala niiden kanssa on elää (ainakin välillä), mutten mä ilman tota omaani haluaisi kuitenkaan olla <3

      Poista
  11. Kiva postaus! Samalla tulee peilattua itseä noita kysymyksiä ja vastauksia lukiessani.:)
    Joskus 10 vuotta sitten oli aika rankkaa. Oli juuri rakennettu tämä koti, mies alkoi opiskella työn ohessa ja pojat oli vielä pieniä. Vaikka mies on aina mahdollistanut mulle esim. lenkkeillä tai salilla käymisen, niin oli se aikamoinen prässi. Meillä on kohta 25 vuotta yhdessä takana, tänä vuonna 20. hääpäivä toivottavasti elokuussa. Tuntuu, että olemme kasvaneet yhteen, hioneet toisiamme ja viihdymme edelleen erittäin hyvin yhdessä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raksaaminen ja pienet lapset on kyllä varmasti monelle pariskunnalle todellinen suhteen testaus. Te selvisitte siitä hienosti. Ja se 20. hääpäivä tulee varmasti, ja meille syksyllä 10. hääpäivä. Mekin viihdytään hyvin yhdessä, mutta ehkä välillä vaan tarvitaan näitä "klikkejä", vaikka en niitä niin haluaisikaan <3

      Poista
  12. Mulla on kuule nyt sellanen olo, että kyse on ihan vaan (tai siis ei vaan, vaan enimmäkseen) siitä, että miehet EI ihan oikeasti osaa lukea ajatuksia, eikä rivien välejä. Siitä toivosta olen itse luopunut ajat sitten.
    Muistan meinaan sellasen kauden omasta elämästä, kun kaikki oli periaatteessa (tai siis ihan oikeastikin) millä tahansa mittapuulla hyvin, mutta silti mun olo oli ihan hirmu alakuloinen ja suorastaan ahdistunut koko ajan. Purkautui niin naurettavaan tapaukseen kuin, että aloin yhtenä päivänä ihan hillittömästi itkeä ja mies oli ymmällään, kun ei yhtään tiennyt, mistä oli kysymys ja kun en tiennyt itsekään, sanoin vaan, että "Kun tarttis toi perunapeltokin kääntää.." :D, johon mies sanoi, että "No se ei kuule ole ongelma, eikä mikään. Mää vedän saappaat jalkaan ja lähden kääntämään, mutta ens kerralla kannattaa sanoa ääneen, mikä vaivaa. Mää kun en kato ole mikään ajatustenlukija, joka ymmärtäis, millon pitää lähteä lapioimaan, jos ei mulle sanota."... Naurattaa jälkikäteen, kuinka tyhmä juttu, mutta sen jälkeen päätin tosiaan, että mun on koitettava sanoa asiat ääneen, vaikka aina se ei ole helppoa, kun ei tiedä itsekään, mikä se on mikä mättää. Mutta sekin ainakin mua helpottaa, kun sanoo, että mulla on nyt huono mieli tai paha olo tai jotain. Mutta toki se sen vaatii, että se ukkeli ymmärtää siinä kohtaa vaikka vaan halata tai sanoa, että "sano, jos on jotain mitä voin tehdä" tai jotain. Tulee sellanen olo, että eihän tässä oikeastaan mitään sen kummempaa olekaan.

    Uskon, että kun teillä on miehen kanssa nyt niin erilaiset arkipäivät, sitä ei tavallaan tule tarpeeksi ajatelleeksi asioita toisen kannalta. Mies pitään ehkä (tää on nyt vähän turhaa yleistystä) itsestäänselvänä sitä, että kotona on siistiä ja ruokaa ja puhtaita vaatteita, kun hän tulee töistä ja sinä taas toivoisit, että siitä sais välillä jotain kiitosta. Kukapa ei haluais. Jos toinen vaikka vaan sanoo, että onpas täällä siistiä ja nättiä tai kiitos, olipa hyvää ruokaa tai jotain pientä, niin tuleehan siitä hyvä mieli. Mutta taas tullaan siihen, että jos mies ei sitä tajua, niin se ei vaan tajua, ellei sano, että "Musta tuntuis kivalta, jos joskus sanoisit, että...".

    Ei taida nyt tästä mun kotipsykologina toimisiseta oikein tulla tolkkua, mutta tarkoitus oli sanoa, että oikeasti ET ole epäkunnioitettava tai epärakastettava tai mitään, vaan miehet vaan nyt on välillä niin tolloja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules Annukka, oot ihan asian ytimessä :) Miehet ei tosiaan tajua mitään... No ehkä ne jotain tajuaa. Meillä taitaa tuo tilanne olla juurikin tuollainen. Ja siihen kun lisätään se, että ehkä mieskin kokee, etten jaksa olla hänen (työ)asioistaan kovin kiinnostunut, niin soppa on valmis. Tosin itse olen sanonut, mistä kenkä puristaa, mutta toinen ei vain kuule. Ehkä hänenkin pitäisi opetella sanomaan suoraan, mistä kenkä puristaa. Meillä kun kummallakaan ole selvännäkijän kykyjä, ei edes sitä kristallipalloa.

      Aurinkoista viikonloppua ihanalle kotipsykologille <3

      Poista
  13. Voi ei, niin tuttua huttua sekä parisuhteessa että nois pms-oireet ja mä oon jo kohta 58. Sellaista se elämän on, välillä ollaan yhdessä aallon harjalla ja sitten tömähdetään pohjamutiin. Me ollaan oltu avioliitossa 27 vuotta ja vaihtamaan en rupee tai sen täytyisi olla joku ulkoavaruusdesta, minä kirjoitan pahaa oloa pois ja annan sen luettavaksi miehelle, olen huomannut, että se on parempi tapa, säästyy turhilta rumilta sanoilta. Ja noi pms, mulla alkoi vajaa 2 v sitten, kaikista eniten inhoon sitä kun herään muutaman kerran yössä ihan hikisenä kuin kuumista löylyistä tulleena, pillereitä oon kokeillu, ei toiminu, homeopaattihoitoja suosittelivat, sitä vois vielä testata. hienoo muuten, olet tullut +40 ryhmään, tervetuloa, toivottavasti nähdään pian naamakkain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni ei vielä noita kuumia aaltoja ole ollut (onneksi). Juuri viime viikolla naurettiin vanhojen koulukavereiden tapaamisessa, kun porukan nuorimmalla oli kuumia aaltoja, ekana meistä kaikista. Ollaan tosin samaa vuosimallia kaikki.

      Tuota kirjoittamista voisin kokeilla myös, siinä samalla saattaisi omatkin silmät aueta.

      Kiva olla mukana kivassa porukassa <3

      Poista
  14. Tsemppiä teille, kyllä niitä haasteita varmaankin kaikille tulee aina välissä mutta niinkauan kun molemmilla on tahtoa, niistä selvitään. Ihanaa ja valoisaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on näitä parisuhteen tielle osuvia töyssyjä. Kunhan pysyvät tällaisina pieninä (mutta ah niin ärsyttävinä), niin ei mitään hätää :)

      Suloista viikonloppua <3

      Poista
  15. Kiva postaus! Joo, pikkukärhämöitä tulee ja menee. Kuuluu elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Onneksi menee poiskin...

      Poista
  16. Kiva postaus. Meillä huudetaan tai todella harvoin mökötetään. Juuri kommunikaatio ja väärin ymmärretyksi tuleminen on ongelmia... Hyvää yötä Tuija ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei oikeastaan koskaan huudeta, tai kyllä minä huudan, mutta ei silloinkaan kyse ole varsinaisesti riitelystä. Mutta tuo puhumattomuus ja mökötys kalvaa ihmistä. Mutta onneksi niitäkin nykyään vähemmän kuin ennen. Ehkä sitten parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen meilläkin nuo kulmat on hiottu :D

      Poista
  17. Tämä oli niin mahtava postaus ja niin paljon tuttua ja niin paljon asiaa ja hei rohkeakin postaus. Ne kulmat, ne kulmat, ehkä hiljakseen täällä päässä ollaan päästy tilanteeseen, ettei enää riidellä, ymmärretään ja puhutaan ja jos klikki tulee, nin nukkumaan ei mennä ilman ettei oltaisi suukoteltu. Kuulostaa kauhealta kliseeltä, mutta sitä ennen on riidelty niin, että ovet raikaa, mietitty joskus eroakin, käyty terapiassakin ja ehkä huimin jo hölmöin veto oli, kun Latviassa asuessa suutuin ja otin yöbussin ja kaduin, kun olin päässyt jo Viron puolelle ja meillä oli Suomesta vieraitakin silloin. No ehdin aamiaispöytään takaisinkin ja vieraat eivät meinanneet uskoa, mutta näytin leimat passista. ;)

    Eniten meitä on rassannut mittavat ulkopuoliset paineet, uusperheen ongelmat, hometalot ja tyttären sydänvika ja nyt kaksi muistisairasta vanhusta, toinet nyt sairaalassa ja toinen kotona, eikä tiedä missä on. Tämä on elämää, mutta onneksi on se rakas, jonka kanssa olla ajoittain kulmikkain, sillä se sopiminenkin on aika ihana juttu ja vie aina askeleen eteenpäin.

    Onnea ihanuus 40plussasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kuule TIia ollut aika hölmöjä vetoja alkuvuosina. Meillä myös tuo uusperhekuviot ym. sukulaisiin liittyvät ongelmat ovat kiristäneet pinnaa, mutta toisaalta taas ne ovat hitsanneet meitä tiukemmin yhteen. Kuten Jaanalle tuossa edellä vastasin, ehkä meilläkin on seesteisempää kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen :) Sillä kyllähän nuo klikit vähenee vuosien myötä, onneksi.

      Kiitos sinulle Tiia, on kiva olla porukassa mukana <3

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!