maanantai 10. elokuuta 2015

Elämäntapamuutos

Olen tyypillinen jojoilia ja elämäntapamuutoksien alkaja. Mutta nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ihan toden teolla. Minäkö keski-ikäinen -blogista löysin itselleni mentorin tähän asiaan. Jos Tiiakin on onnistunut, on minunkin pakko onnistua. Tosin en tunne Tiiaa laisinkaan, mutta uskoakseni, elämäntapamuutos ei ole ollut hänellekään ihan lasten leikkiä.

Vanhoista tapahtumista viisastuneena, en tällä kertaa aseta itselleni minkään moisia tavoitteita. Siis ainakaan painon tai ajan suhteen. Nyt mennään maltilla, ettei tämäkin muutos jää vallan lyhytaikaiseksi. Otan ohjelmaan säännöllisen ruokailun ja katson hieman, mitä suuhuni laitan. Leivonnasta tykkäävälle höttövehnän välttely on kova paikka, mutta tässäkin kohtuus kunniaan. Muuten tulee niitä ääripään repsahduksia ja mätän herkkuja naamaan niin, että lopulta oksettaa. Suurin paheeni on Coca-Cola Zero. Sitä juon ihan liikaa päivittäin. Vaikka se onkin sokeritonta ja kaloritonta, ei se varmasti tee hyvää kenellekään. Olen lukenut joskus jostain, että vatsan turvotus voi johtua myös noista kevytlimuista. Tosin mulla turvotus johtuu ihan äärettömän huonoista ruokailutottumuksista kaiken kaikkiaan. No, tänään on vesipullo otettu kaveriksi. Ja kun täällä ulkosalla bloggaa ja tekee käsitöitä pyykkikoneen pyöriessä sisällä, ei tule mielitekoja jääkaapin suuntaan.

Lisäksi liikuntaa lisää, ja tätä paljon. Huomenna alkaa neidin koulu eli aamulenkille startataan koiran kera samaa matkaa. Ja nyt ei vesikelitkään saa olla esteenä. Ostan niin kauan sopivia lenkkivaatteita, että pysyn varmasti kuivana. Liikuntaa varten valjastan aktiivisuusrannekkeeni käyttöön. Se onkin saanut koko kesän huilata totaalisen rauhassa. Jännä juttu tuon aktiivisuusrannekkeen kanssa: kun sen kevällä hankin, laitoin tietenkin asetuksiin paljon istumatyötä tekevän asetukset. Yritin töissä liikkua mahdollisimman paljon, mutta askeleet jäivät silti ihan minimiin. Kun toukokuussa jäin kotiin, pelkästään aamupäivän siivousrumba vei aktiivisuustason ihan huippuunsa. Ja tuolloin olin määrittänyt asetuksiin tason kaksi eli jonkin verran liikuntaa.

Pidän kyllä kirjaa pudotetuista kiloista ja senteistä, mutta mitään suurempaa stressiä en heti alkuunsa ota. Jos lähden välittömästi raejuusto-rahka -linjalle, tiedän olevani pullapussilla viimeistään parin viikon päästä.

Elämäntapamuutos ei tässä kohtaa tarkoita vain laihtaria. Tarkoitus olisi muutenkin ottaa ryhtiliike kaikkeen tekemiseen. Kuinka kiva onkaan sohvan nurkassa lukea kirjaa tai tehdä käsitöitä (tai istua koneella blogistaniassa). Tällä välin pyykkivuoret kasvavat, pölypallerot kasvavat ja ihan kaikki on vähän rempallaan. Eli yritän aktivoitua mm. hoitamaan tiskipöydän samantien puhtaaksi, puhtaat pyykit paikoilleen jne.

Koska kolmasluokkalaisellekin asetettiin sääntöjä viikkorahaa varten, täytyy sitä kai äiti-ihmisen olla esimerkkinä omalla käytöksellään. Näin jää varmasti riittävästi aikaa omille "harrastuksille" ja mikä tärkeintä, enemmän aikaa koululaiselle, nyt kun kerran olen kotiäitinä. Ehditään kerrankin katsoa läksyt yhdessä läpi, syödä kunnon välipala ja vaihtaa ne huipputärkeät kuulumiset. Näitä asioita kaipasin töissä käydessäni. Illemmalla lapsella ei ollut enää mielenkiintoa kertoa kuulumisiaa tai esitellä läksyjään. Ja kun hommat on hoidettu samantien, jää varmasti paremmin aikaa pitää yhteisiä elokuvailtoja, joita meillä kaivataan.

Eli se on nyt sitten bye-bye kakuille ja herkuille (toki juhlat on eri asia)

Laitan nämä kakkukuvat tänne jäähyväisiksi...






Tässähän sitä loppupäivälle puuhaa (rikkaruohojen nyppimisen ohella)


Käsitöitä ja värityskirjaa


15 euron ale-Asicsit valmiina lenkille!

Ja tämä mukaan tsemppariksi (muista sykevyö!)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!



2 kommenttia:

  1. Sä pystyt siihen ihan varmasti. Olen itsekin tehnyt elämöntapamuutoksen jo monta vuotta sitten. Päivääkään en ole katunut. Niin ihanan olon se tuo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju tsemppauksesta. Toivotaan, että saan pidettyä pääni tämän asian suhteen. Jujuna on tällä kertaa rauhallinen aloitus. Kiristetään tahtia pikkuhiljaa.

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!