torstai 21. kesäkuuta 2018

"Minun kesäni" blogihaaste


Heippa hei ja terkkuja blogitauolta ❤️ On ollut kyllä mukavaa, kun on vähentänyt tuota netissä ja somessa pyörimistä, paljon voisi vielä vähentääkin. Ihana kesä on meitä hellinyt, joten kerrankin olen vain nauttinut kesästä.

Blogitaukoon tuli nyt tällainen postauksen mittainen tauko. Monessa blogissa kiertänyt kesähaaste oli sen verran kiva, että päätin sen itsekin toteuttaa.


1. Lippis vai lierihattu?

Kumpikin ja ei kumpikaan. Mulle ei vaan sovi hatut, mutta pipokauden jälkeen bad hair dayt aamuisin koiralenkillä pelastaa lippis ja joskus muutenkin lenkille laitan sen päähäni. Muutama vuosi sitten Pärnun reissulla ostimme ystävättären kanssa molemmat isot lierihatut, jota itse en ole sen koommin käyttänyt. Silloin vain oli niin paahtava auringonpaiste, että jotenkin oli pää ja kasvot suojattava rannalla. Viime syksynä Espanjan reissulla piti ostaa toinen lierihattu (kun toi toinen ei tullut mukaan), kun olimme paahteisella päiväreissulla Rondassa. Jostain kiinakaupasta ostimme neidin kanssa sellaiset vähän pienemmät lierihatut. Nekin tosin käyttämättöminä sen jälkeen 😊 Jos, ja KUN vielä tulee kunnon helteitä, lupaan laittaa lierihatun päähäni. Olen sen jo mökille tuonut.

2. Pehmis vai jäätelöpallo?

Jätski kuin jätski kelpaa, mutta ehkä pehmis on enemmän mun juttu. Ja mielellän vanilja-mansikka sekoitus. Nykyään kyllä vatsa on alkanut olemaan eri mieltä tuosta jätskin syömisestä eli ihan hirveästi en sitä uskalla syödä, ainakaan kerralla.

3. Herneet vai mansikat?

Mansikat, ehdottomasti. Voisin elää kesän mansikoilla ja jätskillä. Ehkä jokunen mansukakku pitää saada, mutta muuten tuoreet mansikat ja vaniljajätski on oikeasti ihan parasta Suomen kesässä. Onneksi kohta saa mansikoita.



4. Palju vai järvivesi?

No tottahan toki järvivesi, koska tälläkin hetkellä järven rannalla aikaani vietän. En tosin ole mikään vesipeto, joten sen puoleen en ihan hirmuisesti järveä kaipaa. Mutta onhan se vaan niin rauhoittava katsella kelillä kuin kelillä. Tänä kesänä olen kyllä ylittänyt itseni ja olen käynyt melkein joka päivä vähintään kerran tai kaksi saunasta käsin järvessä toukokuun puolesta välin lähtien, jolloin kastoin talviturkin. Yleensä turkki on kastettu ehkä heinä-elokuussa, joskus ei ollenkaan. Olenpa kerran käynyt aamu-uinnillakin ja helteiden aikaan pulahdin järveen kesken auringonoton. Siis todella mullistavaa käytöstä minulta. Mikä lie viidenkympin villitys.

Paljukin on ihan kiva sitten viileämmillä ilmoilla. Vähän sellaisesta haaveilemme tänne mökille. Olishan siellä kiva istuskella talvella ja katsella tähtitaivasta.

5. Grilliherkut vai kesäkeitto?

Ehdottomasti grilliherkut. En ehkä jokapäiväisenä ruokana, mutta todellakin ennemmin grilliruokaa kuin kesäkeittoa. Kesäkeitosta on jotenkin niin kamalat traumat lapsuudesta. Ne lilluvat kasvikset lämpöisessä maidossa ei houkuta todellakaan. Sen ainoan kerran kun äiti on lapsena vaatinut syömään lautasen tyhjäksi, oli juurikin eräänä kesäkeittopäivänä (mistä lie johtui hermojen kireys silloin). Ja poikkeuksellisesti isä tsemppasi, että koita nyt syödä. Sitä en muista, söinkö koskaan lautasta tyhjäksi, mutta muistan itkeneeni ja yrittäneeni syödä. Sen koommin en ole kesäkeittoa syönyt.

6. Mökki vai teltta?

No mutta mökki tietenkin 😀 Ja tämä oma mökki luonnollisesti, vaikka mikään hulppea huvila tämä ei olekaan. Jotenkin sitä vain täällä mökillä pääsee tuohon hieman alkeellisempaan elämäntyyliin niin helposti mukaan, eikä sitä osaa pitää työläänä. Kotona, jos pitäisi kantaa pesuvettä jostain kylppäriin, menisi kyllä hermo ihan nanosekunnissa.

Teltta on jo sitten niin alkeellinen, ettei se enää tällä hetkellä houkuttele yhtään. Jätän telttakokemukset nuoremmille.



7. Varjo vai auringonpaiste?

Auringonpaiste tiätty! Suomessa on niin paljon pimeää ja harmaata, että silloin kun paistaa, siitä nautitaan täysin siemauksin. Ihan sama, vaikka iho vähän rypistyykin. Auringosta saa vaan niin paljon energiaa. Ja tarpeen tullen voi välillä käydä varjossa viilentelemässä (tai sitten siellä järvessä).

8. Kesäsade vai kesätuuli?

Molempi parempi. Lempeä kesätuuli on ihana auringon paistaessa kuumana. Ei tällaisia lähes myrskytuulia kiitos, mitä nyt on ollut sitten kun on tuullut. Myös sellainen kevyt kesäsade on ihana. Se tuoksu, kun kuuman päivän aikana tulee pieni kesäsade! Muistan, kuinka lapsena menimme siskoni kanssa uikkareissa juoksemaan taloyhtiön pihalle kesäsateeseen. Se kuuman ja märän asfaltin tuoksu on yksi ihanimmista tuoksumuistoista.

9. Lavatanssit vai festarit?

Festareilla en ole käynyt, lavatansseissa kerran. Eipäs, kävinpäs Tammerfesteillä muutama vuosi sitten päiväkonsertissa neidin kanssa kuuntelemassa Robinia 😅 Olisihan se kiva kokea hyvä esiintyjä ison yleisön edessä, mutta majoitus muualla kuin leirintäalueella. Juu, kunnon makuupaikka se olla pitää. Vähän olen tuumaillut tänä kesänä Tammerfesteillä käyntiä. Siellä olis Haloo Helsinkiä, Cheekiä, Apulantaa ja mitä noita nyt oli. Lavatansseissa tykkäisin käydä, mutta tuo tanssitaito rajoittaa.



10. Roadtrip vai riippumatto?

Riippumatto ehdottomasti. Meidän riippumatto tosin rämähti alas aikaisemmin kesällä, kun siellä "keinui" neljä nuorta neitiä. Harmittavasti yhdeltä tuli ilmat pihalle, mutta sekin on onneksi nykyään hauska muisto. Haluaisin sellaisen jaloilla tai telineellä olevan riippumaton, jossa voisi oikeasti makoilla mukavasti. Sen kun tuohon rantaan laittaisin ja hyvä kirja mukaan aurinkoon, päivä olisi aikas täydellinen.

11. Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu?

Hiirenkorvista huomaa, että kesä on jo lähellä. Tänä vuonnahan hiirenkorvat tulivat ihan yhtäkkiä ja yhtä yhtäkkiä puissa olikin jo kunnon lehdet. Mutta syreenin tuoksu on vaan jotain niin huumaavaa, että siitä on voimakkuudesta huolimatta tykättävä. Kotona meillä on takapihalla syreeniaita. Onneksi kotona käydessä olen voinut napsia oksia mökille maljakkoon mukaan. Pieneen mökkiin niitä ei voi tuoda juurikin tuon voimakkaan tuoksun takia, joten tuolla ne ovat ilahduttaneet terassin pöydällä.

12. Mato-onki vai golfmaila?

Mato-onki, tai ehkä ennemmin kuitenkin virveli/veto-uistin. Mä en koske matoihin, eli jonkun toisen pitää laittaa mulle mato koukkuun. En kyllä koske kalaankaan, joten joku toinen (tässä tapauksessa siis tietenkin ukkokulta) saa kalan ottaa pois. Myös kalan perkaus on hänen hommiaan. Tosin mökkijärvestä ei saa oikein muuta kuin haukea, enkä siitä ihan kauheasti piittaa, on tuo kalastusinnostus saanut olla muiden harrastus. Tosin viikolla kävimme ukkelin kanssa ekaa kertaa tänä kesänä kalassa. Mä sain kaksi haukea, joista toinen päästettiin takaisin järveen. 

Verkoilla saattaa saadaa siikaa, joka savustettuna onkin sitten suurta herkkua. Muutamaan vuoteen emme ole saaneet siikaa, ehkä sen takia, kun ei noita verkkoja ole oikein ehtinyt viemään. Ja se verkkojen kanssa puljaaminen onkin sitten yhden sortin parisuhdetesti 😂

Toivottelen tässä samalla teille jokaiselle mitä ihaninta juhannuksen aikaa, pitäkäähän lystiä. Minä palailen tauolta taas sopivassa kohtaa, monta postausideaa on loman aikana päässä muhinut. Ja hei, jos et ole vielä tätä kesähaastista tehnyt, nappaa tästä mukaasi. Olisi kiva käydä lukemassa muiden kesäjuttuja.





tiistai 22. toukokuuta 2018

Satulinna kirmaa kesälaitumille





Kylläpäs on ilmoja pidellyt :D Meilläkin elämä on pitkälti siirtynyt kesämökille, josta on suht helppo neidin viimeiset koulukuljetukset hoitaa. Tästä syystä sekä pitkällisen harkinnan jälkeen olen päättänyt laittaa blogini kesätauolle, näin ensi alkuun. Katsotaan kesän jälkeen, mikä on tilanne. Nyt on aika keskittyä muuhun elämään sataprosenttisesti ja nauttia kesästä. Muita blogeja seuraan satunnaisesti (sadesäällä varmaan enemmän), kommentoin varmaan vielä satunnaisemmin. Instagramia päivitän, jos sille päälle satun.

Toivotan sydämestäni teille 
aurinkoista ja rentouttavaa kesää!


torstai 17. toukokuuta 2018

MP: Kreikka ja lautapeleistä

MP - kais te tiiätte? Sehän on mielipide. Jos ette tienneet, niin ihs (ihan sama), onneksi kerroin teille. Emt (en mää tiedä), teettekö tuolla tiedolla mitään.

Mutta tiedättekö mikä tieto olisi mulle tärkeä? Minne kannattaa matkustaa Kreikassa, Kreetalla, Kyproksella tai Rodoksella tai siis sillä suunnalla?

Ja yksi lapsi siis mukana. Me emme perusta vesipuistoista, mutta hotelli uima-altaalla olisi kiva, ranta suht lähellä, nähtävää ja koettavaa. Itselleni tärkeää rannan ohella on tietenkin ruoka, mutta luulenpa, että sen suhteen en tule pettymään.

kuva
Meidän naapurin rouva Elsa on Kreikasta kotoisin, joten häneltä saan tietenkin vinkkejä, mutta... Elsa puhuu vähä hoonosoome ja hän puhuu PALJON! Ota siinä nyt selville se oleellinen. Eli teen ensin pohjatyötä ja sitten keskustelen aiheesta naapurin kanssa.

Mutta nyt, kertokaahan kokemuksia tai what ever :D


Lisäksi kaipaan vinkkejä kivoista lautapeleistä / korttipeleistä aikuisten illanviettoon. Meidän pelivarasto koostuu lähinnä lasten peleistä, mutta olisi kiva kasvattaa varastoa yhdellä tai kahdella aikuisille sopivalla rennolla ja hauskalla seurapelillä. Toki kivat korttipeli-ideat otetaan vastaan.



tiistai 15. toukokuuta 2018

Keväinen aurinkoinen Tukholma

Viime viikon maanantaina hyppäsimme Siljan bussikyydin matkaan ja matkasimme satamasta keskustaan. Muotikoordinaattori-Taru tunsi Tukholman kadut jopa paremmin kuin oman käsilaukkunsa sisällön, joten mikäs meidän oli perässä kulkea. Onhan se reilu kuusi tuntia aika vähän aikaa tutustua niinkin isoon kaupunkiin kuin Tukholma, joten pakko oli laittaa tennaria toisen eteen, jotta ehti nähdä edes vähän.

Ensimmäisenä suuntasimme Kungsträgårdeniin lumoutumaan ihanista kukkivista kirsikkapuista. Aivan upea paikka. Ja paljon väkeä. Tämän päivän tilannetta puistosta en tiedä, mutta jotenkin puut tuntuivat lakastuvan jo muutamassa tunnissa, joten taisimme olla ns. kreivin aikaan paikalla. Törmäsimme myös mihinlie kuninkaalliseen paraatiin. Kuten Annukka totesi instassa, ihan meitä varten oli moinen järjestetty.







Puistosta suuntasimme pienelle shoppailuretkelle. Ihania erilaisia liikkeitä, joita ei meillä täällä Tampereen nurkilla ole, mm. &Other Story, Cos, Massimo Dutti... Jotain pientä tarttui jokaiselle mukaan, mutta muuten pysyimme tällä kertaa aisoissa. Illalla kyllä harmittelimme, ettemme ostaneet Zarasta tiimipaitaa tai tiimimekkoa: olisimme niin hyvin sulautuneet Dance Factoryn illan esitykseen, tai sitten emme. (Paita oli sellainen muovihärpäkkeinen kimaltava ja mekko tietenkin paljettimekko)

Muotikoordinaattori ohjaa muun seurueen ostoksille

Mä haluun -espadrillokset





Shoppailuhan tekee luonnollisesti nälkäiseksi. Nappasimme kahvilasta eväät mukaamme ja nautimme ne kirsikkapuiden alla miljoonan muun tukholmalaisen kanssa. Siinä sitten ihmettelimme tyylikkäitä ruotsalaisia työpäivän lounaallaan. Itse olimme hieman väärin pukeutuneita lähes helteiseen ilmaan, mutta hyvin me kestimme.

Lounaan jälkeen seurueemme hajosi hetkeksi sen verran, että muotikoordinaattori jatkoi shoppailuja ja me Tuulan kanssa hipsimme Gamla Staniin katselemaan vanhoja rakennuksia ja kujia. Tuolla viihtyisi kyllä pitempäänkin. Aurinkoinen keli teki kyllä sen, että kaikki terassit olivat lähestulkoon täysiä, joten tankkaus sai odottaa vielä hetken.





Näistä ikkunoista tuli niin mieleen Katto Kassinen :)





Palasimme vielä kerran takaisin kirsikkapuiden katveeseen nauttimaan kylmät juomat (kesän ekat terassijuomat, mahtavaa) ja hieman huilailemaan. Kyllähän niitä askelia taisi tulla ihan kohtuullisesti. Sitten olikin jo aika hypätä bussiin ja palata takaisin laivalle.











































Kyllähän tuolla Tukholmassa saisi kulumaan enemmänkin kuin päivän tai kaksi, kun vielä kulkisi hieman kauemmaksi tuosta ihan keskustasta. Ja keskustakin on todellisuudessa paljon laajempi kuin alue, jota me kiersimme. Hieman olen alkanut miettimään hotellilomaa Tukholmaan, jos vaikka menisi ylitse Turusta uudistuneella Baltic Princessillä. Lapsiperheiden suosikkikohde Junibacken on nähty eli jotain muuta voisi kehitellä. Saas nähdä kuinka meidän käy.


*kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa



maanantai 14. toukokuuta 2018

Stala Wood Rack 40 telineen uusi onnellinen omistaja on...

Ihanaa uutta viikkoa ja mainiota maanantaita!


Eilen illalla klo 21 jälkeen suoritettiin Stalan Wood Rack 40 puunkanto-/lehtitelineen arvonta Julie & Julia -elokuvan mainoskatkolla.

Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille osallistujille, teitä oli hurja määrä. Niin mielelläni kuin tämän tuotteen soisin teistä jokaiselle, voittajia voi olla vain yksi. Tällä kertaa arpaonni suosi seuraavanlaista kommenttia 


Olen ollut voittajaan yhteydessä. Mikäli en saa häneltä vastausta tiistai-iltaan mennessä, arvon uuden voittajan. Mutta tässä vaiheessa vielä hurjasti onnea nimim. klaara :)


edit! keskiviikkona 16.5.18 olen arponut uuden voittajan, koska en kuullut klaarasta määräaikaan mennessä. Uusi voittaja on Aikku, onneksi olkoon. Aikulle on laitettu sähköpostia :)

lauantai 12. toukokuuta 2018

Arvontamuistutus

Hei,

vielä on aikaa sunnuntai-iltaan asti osallistua kauniin Stalan Puunkanto- / lehtitelineen arvontaan. Arvonta löytyy täältä.



torstai 10. toukokuuta 2018

Silja Symphony SeaFest - äitien irtiotto arjesta




Joskus vain irtiotto arjesta tulee niin tarpeeseen. Kaikilla meillä on arjen rutistuksen, työn tai työttömyyden tai ihan minkätahansa asian tiimoilta joskus murheita, enemmän tai vähemmän. Ja vaikka ei välttämättä olisi murheitakaan, irtiottoja vain joskus tarvitaan. Ja niin tälläkin kertaa. Sunnuntaina klo 17 Silja Symphony irrotti ankkurinsa Olympiaterminaalissa Helsingissä ja minä, Tuula ja Taru aloitimme aurinkoisen miniloman laivan kyydissä.



Ihan ensimmäiseksi suuntasimme laivan kannelle katselemaan Helsingin edustaa mereltä käsin ja tottahan siinä kohtaa kilisteltiin kuohuvalla. Eihän irtiotto voi ilman sitä alkaa. Ihana aurinkoinen keli helli meitä lähtiessä ja itse asiassa koko reissun ajan.

Ruokailut laivalla




Ruokailu on yleensä yksi suurimmista kohokohdista laivalla, niin nytkin. Menomatkalla söimme illallisen Grande Buffet -ravintolassa. Kalapöydän tarjottavat oli niin herkullisia, että niitä piti käydä santsaamassa toinenkin kierros. Lihaa ei oikein jaksanutkaan sitten syödä enää. Mutta onneksi jälkiruualle on aina tilaa. Parhaimmat herkut löytyi tällä kertaa kuitenkin lasten jälkkäribuffasta: pehmistä ja irtokarkkeja. 

Aamiaisetkin nautimme tuolla Grande Buffet -ravintolassa. Itse en ehkä niin laajaa tarjontaa aamuisin pysty hyödyntämään, mutta onhan se kiva, että molemmille aamuille pystyi halutessaan kuitenkin ottamaan aivan erilaiset aamupalat.



Paluumatkalla ruokailimme italialaistyyppisessä Tavolata -ravintolassa, jossa on parhaillaan tarjolla italialaisen mestarikokki Valter Gaiaudin suunnitteleman ruokalistan mukaisia annoksia. Ruoka oli taivaallista. Itse valitsin ehkä vähän tylsästi pääruuaksi lihaa, mutta minkäs teet, kun olen kuitenkin täysverinen lihansyöjä. Alkupalat ja jälkkäri veivät kielen mennessään, samoin alkupaloina tarjottu tuoreleipä ja maailman herkullisin oliviiöljy. Arvaa harmittaako, että unohdin sen öljyn ostaa kotiin.

Laivan viihdetarjonta



Ruokailun jälkeen suuntasimme karaokebaariin, jossa rohkeat kanssamatkustajani vetivät ehdottomasti illan parhaimman vedon, kun Sata salamaa räjäytti tunnelman. Itse olen tällainen arkajalka, etten mukaan uskaltautunut. Mutta täytyyhän kannatusjoukot olla sekä hovikuvaaja.

Promenade-käytävällä meitä viihdytti Trio Azure sekä pianisti, joka ihanasti omisti minulle Bon Jovin Bed of Roses kappaleen. Siinä samalla juteltiin syvällisiäkin asioita, mutta myös ehdimme katselemaan iloisia risteilyvieraita. Lapsille oli tarjolla Hevisaurus-konsertti, joten tästä syystä laivalla olikin paljon lapsiperheitä.




Ihan parhaan viihteen tarjosi kuitenkin mennen tullen Dance Factoryn Midnight Show laivan yökerhossa Atlantis Palacessa. Ja tottahan meillä oli molemmilla kerroilla ihan parhaimmat eturivin paikat. Toisena iltana show oli nimeltään The League of Extraordinary Gentleman, ja siinä kuulimme huippuhyvää musaa aina Frank Sinatrasta Elvikseen ja Robbie Williamsista Adam Lambertiin. Toisen illan show olikin sitten omistettu naisille eli shown nimi oli The Legendary Divas. Esityksessä kuulimme mm. Aretha Franklinia, Tina Turneria, Madonnaa, Lady Gagaa ja Rihannaa. Ihan erityissuuret kiitokset menee kyllä tälle hienolle esiintyjäryhmälle: äärimmäisen taitavia tanssijoita ja laulajia, mikä lavakarisma ja miten hienosti he ottivat yleisön. Kyllä siellä keski-ikäiset äiti-ihmiset olivat aivan huuli onnesta soikeana.


Ostokset

Tottahan laivalla tehdään aina "hiukan" ostoksia. Silja Symphonyn TaxFree myymälä on ihanan avara ja monipuolinen. Suurin ryysis taisi olla karkkihyllyillä, ymmärrettävistä syistä, joska laivalla oli paljon lapsiperheitä.




Promenade kannelta löytyikin sitten muotia, asusteita, koruja ja kenkiä niin naisille kuin miehillekin, lapsia unohtamatta. Myös tuliaisia mm. Muumi-tuotteita, Iiittalaa ja Marimekkoa oli runsaasti tarjolla. Äitienpäivä on ihan nurkan takana, mutta vielä ehtii ostaa äidille lahjaksi vaikka hemmotteluristeilyn ostosmahdollisuuksilla. Tai mikäli tiedossa on valmistujaisia tai muita kesän juhlia, risteily lahjana on varmasti mieleen. Mutta jos sen sijaan haluat risteillä itse, laivalta löytyy paljon kivoja lahjaideoita.

Hytti





Majoituimme matkan aikana Promenade A-luokan hyteissä. Silja Symphonin, kuten myös Silja Serenaden hytit ovat hiljattain saaneet uutta ilmettä, kun hyteistä on poistettu kokolattiamatot ja tilalle on laitettu puukuosinen vinyylilattia. Myös kalusteita on uusittu. Osa laivan hyteistä on uusittu Muumi-teemalla.


Viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä täytyy kehua laivan äärettömän mukavaa henkilökuntaa. Joka paikassa saimme loistavaa ja hauskaa palvelua, ja hilpeät täti-ihmisille toivotettiin lämpimästi mitä parhainta risteilyä. Ja sellaisenhan me saimmekin.


*kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa





maanantai 7. toukokuuta 2018

Ensirakkauteni ❤️

Rakastan rakkautta ja romantiikkaa. Siksi onkin kiva aina välillä heittäytyä muistojen matkaan, unohtamatta kuitenkaan nykyisyyttä, ja elää hetki ruusunpunaiset lasit silmillä.

alleikirjoittanut keskirivillä kolmas vasemmalla ja ensirakkaus sama rivi kolmas oikealta



Aah tuo ihana ensirakkaus ❤️ Ehkä oikeampi sana olisi ihastus, mutta kyllä haluan ajatella tuon olleen jonkinlaista rakkautta, koska sen loppuminen tuntui pahalta. Elettiin noin vuosia 1973-1975. Olin päiväkodissa aamupäivisin ihan siinä kodin lähellä. En muista päiväkodista mitään ikävää, ainoastaan positiivisia fiiliksiä. Hiekkaleikit sisällä, kotileikit, askartelut, laulut ja leikit, ja ulkona keinut.

Päiväkodissa rakastuin siis ensimmäisen kerran. Rakkauden kohde oli nimeltään Petri. (tosin nyt olen alkanut epäillä, oliko pojan nimi ensinkään Petri...) Ja veikkaanpa, että tuo rakkaus oli molemmin puolista. Antoihan Petri minulle aina hurjan kovat vauhdit keinussa, ei muille. Muistan kuinka rakkauteni pikkusiskolla jäi housunpuntti pyörän ketjujen väliin. Suostuimme ystäväni kanssa auttamaan häntä, jos hän pyytäisi Petrin meidän kanssa ulos. Tottahan poika tuli, ja menimme päiväkodin pihaan keinumaan. Tuohon maailman aikaan tuon ikäiset lapset saivat kulkea itsekseen kauemmaksi äidin valvovan silmän alta. Maailma oli niin viaton silloin.




Kaikkein kaunein muisto rakkaudesta on yhteinen kotimatka päiväkodista, jolloin Petri teki minulle voikukista seppeleen sekä sormuksen. Aah! Mutta kuinka tuon rakkauden sitten kävi. Meidän piti aloittaa eka luokka samalla luokalla, mutta kesän aikana Petrin perhe muutti Helsinkiin. Sen jälkeen en hänestä kuullut mitään. Ekan luokan aloitus meni pienessä surussa, mutta pian se unohtui uuden jännittävän kouluelämän vallatessa mielen. Ja tulihan niitä ihastuksia koulussa varmaan joka vuosi joku uusi. Mutta jotain kai kertoo tuosta ensi rakkaudesta se, että en ole sitä unohtanut yli 40 vuoden jälkeen.

Millainen oli sinun ensirakkautesi?


perjantai 4. toukokuuta 2018

Stala Wood Rack puunkantoteline // ARVONTA


*** arvonta on päättynyt***

Monessa kodissa taitaa lämmityskausi olla aika lailla ohi, vaikka ihan hellelukemissa ei lämpötilat vielä olekaan. Toisilla lämmityskausi jatkuu läpivuoden. Jos ei omassa kodissa, niin loma-asunnoissa. Ja mikäs sen mukavampaa kuin kauniit välineet polttopuiden kantamiseen ja säilömiseen. Stalan kanssa tein jo reilu vuosi sitten yhteistyötä, kun meille kotiutui Wood Rack 120 polttopuuteline. Olen ollut telineeseen älyttömän tyytyväinen, enkä vähiten sen ulkonäön suhteen. Sen kätevä hylly on oiva paikka syttyruusuille ja tulentekovälineille. Tuon postauksen voit käydä kurkkaamassa täältä.



Nyt sain mahdollisuuden testata myös WR40 puunkantotelinettä, joka Stalan sivuilla on lehti- ja polttopuutelineen nimellä. Ja kyllähän tätä pienempääkin versiota ihan mielellään sisällä katselee eli todellakin käy säilytystelineestä. Itse haaveilen telinettä lehtitelineeksi, sillä vitriinistä lehdille varaamani tila alkaa täyttyä uhkaaavasti. Voi kuitenkin olla, että puunkantotelineeksi tuo meillä päättyy.



Wood Rack 40 telineen tilavuus on 40 litraa ja siinä on ergonominen kantokahva. Kuten WR120, myös WR40 on materiaaliltaan pulverimaalattua metallia. Kaunis puinen kahvaosa on kiva yksityiskohta. Telineen pohjassa on huopatassut, jotka suojaavat lattiaa naarmuuntumiselta.




Ilokseni sain mahdollisuuden arpoa yhdelle onnekkaalle Wood Rack 40 telineen. Jos itsellä ei ole tarvetta polttopuutelineelle, ainahan voi käyttää telinettä lehtien säilytykseen. Ja onhan WR40 aivan mielettömän upea tupari- tai kesälahja ystävien kesämökille.

Arvonnan säännöt ovat yksinkertaiset: 

  • arvonta on avoin kaikille
  • yksi arpa/hlö
  • arvonta-aika päättyy äitienpäivänä 13.5.2018 klo 18:00
  • voittaja ilmoitetaan maanantaina 14.5.2018
  • mikäli en tavoita voittajaa kahden vuorokauden kuluessa, arvon uuden voittajan
  • sähköposti kommentissa helpottaa siis voittajan tavoittamista
  • palkinto postitetaan ainoastaan Suomeen 

Onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan!
























*blogiyhteistyö Stala Oy (Wood Rack 40 saatu)

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Iltasatuja kapinallisille tytöille ja muut luetut kirjat maalis-huhtikuu

Maaliskuun ensimmäinen luettu kirja oli Kate Mortonin Paluu Rivertoniin. Olen tämänkin kirjan lainannut kirjastosta useamman kerran, mutta aikaa ei mukamas ole löytynyt. Olen onnellinen, että sain tämän kirjan luettua. Kate Mortonin muut kirjat pääsevät lukulistalleni ehdottomasti. Mikäli tykkäät Downton Abbeystä, tykkäät varmaan Rivertonistakin. Vaikka ihan samanlainen historiikki Paluu Rivertoniin ei olekaan, on kuitenkin helppo kuvitella 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvat tapahtumat ja sen aikainen luokkajako. Kirjassa kuljetaan 90-luvun lopun ja vuosituhannen alkupuolen tapahtumissa, kun liki 100-vuotias Grace muistelee elämäänsä Rivertonissa sisäkkönä ja kamarineitinä. Tämä kirja loppui aivan liian nopeasti. Leena Lumi on kirjoittanut kirjasta täällä.


Ray Connollyn Elvis Presley - legendan elämä 1935-1977 jäi käteeni kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä. Siis niin hieno kirja ja silmiä avaava. Teki niin mieli huutaa Elvikselle, että haloo, sua käytetään törkeästi hyväksi, mikset huomaa! Elvis ei mitenkään kuulu niihin mun TOP-laulajiin, mutta kyllähän kaikki Elviksen tietää ja varmasti jollain tapaa tykkäävät ainakin joistain hänen lauluistaan. Itse katselin kirjan luettuani videoita YouTubesta ja olihan miehellä kerrassaan upea ääni. Ei suotta nimitetty Rockin kuninkaaksi. Pienenä knoppitietona ainakin itselleni tuli yllätyksenä, että Elvis ei tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia laisinkaan. Harmittavasti sitten lääkkeitä meni senkin edessä ja tähti kuoli 42-vuotiaana. Ja toisena knoppitietona kerrottakoon, että Elviksen tytär Lisa-Marie on syntynyt samana päivänä ja saman vuonna kuin minä :)  Ihana Leena on kirjoittanut tästä kirjasta täällä. Tälle vahva suositus.

Huiken elämänkerran jälkeen en meinannut päästä lukemisen makuun ollenkaan. Tuo kirja ja tarinat siinä jäivät sen verran mielen päälle. Siksi otinkin lukulistalle pari kevyttä kirjaa, joista en tahdo muistaa enää muutaman viikon jälkeen mitään.




Cecelia Ahernin Muistojen kerääjä kertoo Sabrinasta, jonka muistisairas isä saa hoitolaitokseen laatikoittain marmorikuulia, osa on jopa arvokkaitakin. Sabrina ei tiennyt, että hänen isällään olisi ollut marmorikuulia ja että isä olisi vieläpä marmorikuula-maailmanmestari. Niinpä hän alkaa selvittää marmorikuulien arvoitusta ja siinä samalla isänsä menneistyyttä. Samalla Sabirina tulee selvitelleeksi omaa elämäänsä ja parisuhdettaan, jonka hän on kokenut erilaisena kuin miehensä. Ahernin P.S. Rakastan sinua on ehkä oma lempparini, eikä vähiten elokuvassa näyttelevän Gerard Butlerin ansiosta, mutta ei tämäkään huono kirja ollut.

Lori Nelson Spielmanin ensimmäinen suomennettu romaani Kymmenen unelmaani oli todellinen kevennys lukuprojektiin, eikä mitenkään huonolla tapaa. Kirjan päähenkilön Brett Bohlingerin äiti on juuri kuollut lyhyen sairastamisen jälkeen. Brettille on kaavailtu kosmetiikkayrityksen omistajuutta ja johtajuutta, mutta niin vain perinnöt ja bisnestulevaisuus menevät sivu suun. Sen sijaan Brettin äiti on säästänyt tyttärensä 14-vuotiaana kirjoittaman unelmalistan, joista äiti on valinnut kymmenen kohtaa, jotka tyttären pitää toteuttaa vuoden aikana saadakseen oman perintönsä. Yhtenä kohtana on niinkin vaatimaton unelma kuin rakastua. Kirja oli kivan suloinen kokonaisuus ja erittäin helposti luettava, arvostan todella. Mitään huikeita yllätyksiä ei matkan varrelle osunut, mutta ei se aina haittaa. Ihana oli sukeltaa Brettin maailmaan.




Tähän väliin sainkin pitkään kirjastosta jonottamani kirjan Minä näen sinut, kirjoittanut Clare Mackintosh. Mikäli olet lukenut Mackintoshin esikoisromaanin Annoin sinun mennä, tykkäsit varmasti siitä. Ja niin tykkäät tästäkin. Miltä tuntuisi, jos huomaisit joku päivä lehdessä omat kasvosi ja ohessa puhelinnumero ja nettiosoite, josta sinusta saa lisätietoja ikäänkuin seuralaismielessä. Ei varmaan tuntuisi kivalta. Ei tunnu kivalta myöskään kirjan päähenkilöstä Zoe Walkerista. Mackintoshmaiseen tapaan loppuratkaisu yllättää taas oikein kunnolla. Leena Lumi on kirjoittanut kirjasta täällä. Onneksi syksyllä tulee jo kolmas Mackintoshin kirja Anna minun olla. En malta odottaa... Tälle kirjalle siis myös vahva suositus.




Kate Mortonin Sailaisuuden kantaja oli ehkä hieman liian pitkä kirja makuuni, monia kliseisiä juttuja sisältänyt kirja, mutta tykkäsin kuitenkin. Tuttuun tapaan kirjassa seurataan tapahtumia vuodesta 2011 vuoteen 1961 ja aina toisen maailman sodan aikaiseen Lontooseen. Kirjan yksi päähenkilöistä on kuuluisa näyttelijätär Laurel, joka järjestää sisarustensa kanssa äitinsä 90-vuotisjuhlia. Laurelin mieleen palaa kuitenkin kesä vuonna 1961 ja kauhea asia, jonka hän näki 16-vuotiaana puumajasta. Äidin ollessa jo huonossa kunnossa, Laurel haluaa selvittää tapahtuneen, joka juontaa juurensa toisen maailman sodan aikaan.

Lisa Jewellin Se ainoa oikea tarttui kirjastosta ohimennen mukaan. Luinhan jo alkuvuonna yhden Lisa Jewellin kirjan, joten tiesin saavani tästä kevyen ns. välikirjan. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Entä voiko se ainoa oikea olla se ensirakkaus? Näin tuumiivat Vince ja Joy, jotka kokivat lyhyen mutta huumaavaan lomaromanssin vähän alle parikymppisinä. Matkalle mahtuu katastrofaalisia suhteita kosolti, mutta onko epäonnisten suhteiden takana se ensirakkaus, jonka veroista ei tunnu löytyvän.



Elviksen elämänkerrasta huumaantuneena lainasin popin kuninkaasta Michael Jacksonista kertovan kirjan Michael Jackson The King of Pop 1958-2009. Kirja keskittyi enemmän musiikkiuraan kuin henkilöön kaiken takana. Toki hieman aihetta sivuttiin. Eli ihan Elviksen tasoiseen elämänkertaan tämä ei yltänyt. Mielenkiintoista oli lukea Michaelin uran alkuajoista ja vaativien vanhempien osuudesta kaikkeen, kuuluihan Micheal Jackson omaan nuoruuteeni vahvasti Thrillerin, Billie Jeanin ja Beat Itin kautta. Tähden seuraaminen jäi aikuisen elämän tullessa kuvioihin, eikä välttämättä Jacksonin omituisuudet mitenkään innostaneet seuraamisessa. Omituinen tai ei, liian aikaisin kuoli tämäkin tähti, vain 50-vuotiaana. Onhan Jacksonissa yhtämäkohta Elvikseen: Hän oli hetken naimisissa Lisa-Marien Presleyn kanssa.




Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia pääsi lukulistalle ihan pelkästään herkullisen nimen takia. Jotenkin tämä kirja ei nyt temmannut mukaansa, ja keskenhän se jäi, kun piti jo palauttaa kirjastoon seuraavalle halukkaalle. Mutta onneksi sen voi lainata aina uudestaan. Niin paljon olen lukenut tästä kirjasta positiivista palautetta, että kirja pysyy lukulistalla, kunnes on luettu

Leena on kirjoittanut kirjasta täällä. 




Huhtikuu alkoi varsin hiljaisesti kirjojen suhteen. Jotenkin jämähdin Netflixin seuraan ja katselin useamman Pohjoismaisen rikossarjan. Yksi niistä oli Liza Marklundin Punainen Susi -sarja, joka jäi kolmea kirjaa vajaaksi tv-sarjana. Pakkohan ne kolme viimeistä kirjaa oli lukea. Harmitti, että sarjan ja kirjan henkilöt ja miljööt olivat jotenkin kovin erilaisia, mutta selvisin hengissä. Tällainen rikossarja on sikäli kiva, että siinä oppii tuntemaan kirjan päähenkilöä ja häneen liittyviä ihmisiä paremmin. Nämä kolme kirjaa olivat Panttivanki, Ajojahti ja Rautaveri.



Rikosten jälkeen taas hieman rakkautta ja romantiikkaa. Mulla on sellainen tapa, että kirjakaupoissa käydessä (siis lähinnä katselemassa) bongailen mielenkiintoisen näköisiä/kuuloisia kirjoja ja otan sitten kannesta kuvan. Koska en halua laittaa rahoja kirjoihin, koska en niitä lue uudestaan, etsin kirjan kirjastosta. Tällainen kirja oli Kate Eberlenin Miss You. Ihan en yhdy kirjan kansiin kerättyihin ylistyssanoihin, vaikka kirja varsin viihdyttävä olikin. Tess ja Gus tapaavat toisensa ohimennen 18-vuotiaina, mutta elämät jatkuvat tahoillaan useita vuosia aina välillä sivuten toisiaan. Kirjassa ei mässätä yltäkylläisyydellä kuten yleensä amerikkalaisissa rakkausromaaneissa, joten tätä voisi kutsua elämänmakuiseksi.

Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan oli vähän sellainen hössö, kuten Himoshoppaaja. Itse en Himoshoppaajasta ole innostunut, mutta luin kirjan kuitenkin. Varsin viihdyttävä, vaikka tokihan loppuratkaisun tiesi jo alkumetreillä. Sijaisuuksia kauneustoimittajana aikakauslehdessä tehnyt Kate on yhtäkkiä työtön ja koditon. Hän lupaa kirjoittaa viimeisen artikkelin lehteen siitä, kuinka tavallinen nainen voi napata itsellensä rikkaan ja hyvän miehen aivan kuten Jane Austenin romaneeissa. Yllättävän paljon tarvitaan hyviä haltiataria lennättämään Katea yksityiskoneella ympäri maailmaa rikasta miestä etsimään. Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo on varmasti monen muunkin romantikon lempisarja, siis se ysärillä tehty, jossa Mr Darcyna on Colin Firth. Ihan tuohon ihanuuteen ja hauskuuteen tämä kirja ei yltänyt.

Lori Nelson Spielmanin Kivi Sydämeltä on leppeä tarina anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta. Ja kuinka usein monelle on epäselvää, kumpaa heidän pitäisi tehdä. Kaikki saa alkunsa, kun talkshow-tähti Hannah saa entiseltä luokkatoveriltaan ns. katumuskivet postissa. Luokkatoveri pyytää anteeksi Hannahin kiusaamista. Hannahin tulisi jatkaa katumuskehää lähettämällä kiviä niille, joilta hän haluaisi pyytää anteeksi. Siitä alkaakin Hannahin matka menneisyyteen, joka tuo hänelle myös uuden ja onnellisemman tulevaisuuden. Maaliskuussa lukemani Kymmenen unelmaani oli mielestäni ehkä hieman sujuvammin kirjoitettu, mutta varsin viihdyttävä ja mukaansatempaava oli tämäkin kirja. Suosittelen romantiikan ystäville.

Ja sitten viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä ikäänkuin bonuksena!!!



Iltasatuja kapinnallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista

Tämän kirjan ostin neidille naistenpäivänä. Isosisko on tämän jo lukenut ja kovasti sitä kehui. Vapun aikaan sain itsekin tämän vihdoin luettua. Ja kyllä, varsin opettavainen ja viihdyttävä kirja ihan jokaiselle tytölle, niin isolle kuin pienellekin. 

Tämän kirjan pitää löytyä jokaisen tytön ja nuoren naisen yöpöydältä (Forbes)




Tavanomaisten prinsessasatujen sijasta tässä ainutlaatuisessa iltasatukirjassa tutustutaan sataan todelliseen tyttöön ja naiseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa tai oman elämänsä. he ovat eläneet kauan sitten tai he elävät nyt: he ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat tehneet jonkin pelottoman valinnan.
(kirjan takakannesta)


Aika monta tarinaa on saanut alkunsa siitä, että tytöille on sanottu, ettet sinä voi, koska olet tyttö. Ja kyllähän sitä voi tehdä ihan mitä vaan. Emme neidin kanssa osanneet päättää, mikä olisi oman suosikkitarinamme, koska niitä on niin monta. Mieleen jäi erityisesti sokea ballerina ja polion sairastunut huippu-urheilija. Tämän kirjan voi oikeasti lukea moneen kertaan ja yhdessä lapsen kanssa. Meidän neiti luki muutaman tarinan illassa, ja kovasti lukemansa herätti kysymyksiä, joihin parhaan kykyni mukaan olen yrittänyt vastata.