tiistai 16. lokakuuta 2018

Elämäni kissakuiskaajana

Kissakuiskaaja nimityksestä kiitän Outia <3

Meidän Kielo Kanerva ❤️



Aiemmin kerroin meidän Kielo Kanerva kissasta, jonka löysimme mökkitieltä yksinäisenä. Kielo on ollut meillä nyt reilu kaksi viikkoa ja hyvin on pikkuinen kotiutunut. Tyyne-kissa (pian 7 vee) on alkutahmeuden jälkeen alkanut lämmetä uudelle tulokkaalle.

Pikkuinen Kielo on kova juttelemaan ja ilmoittamaan olemassa olostaan. Jääkaapin oven aukaisulla piilossa ollut kisu löytyy välittömästi. Valokuvia Kielosta ei oikein saa kuin nukkuvana tai syömässä, muuten on niin vikkelät jalat pikkuisella. Ruoka maistuu hyvin ja leikkiminen on vallan mukavaa. Myös uniasioissa Kielo on oppinut talon tavat: illalla kun mennään nukkumaan, aamulla heräillään silloin kuin muutkin. Eli ei ole ollut rauhattomia öitä. Paitsi viime perjantai-lauantai välinen yö.

Perjantaina iltapäivällä neiti tuli ulkoa kavereiden kanssa hieman hädissään ilmoittamaan, että meidän pihassa oli kulkenut kissanpentu, ja se oli mennyt naapurin pensaaseen. Sitä tietenkin lähdettiin etsimään lelun ja ruuan avustuksella. Pikkuinen lymyili terassien alla ja kävi rauhallisen hetken aikana syömässä ruokaa, mutta kiinni emme sitä saaneet. Illalla virittelimme kuljetuskopan terassille ja sinne ruokaa. Kisu kävi kyllä syömässä, mutta emme onnistuneet saamaan kopan luukkua kiinni. Paikallisella fb-sivustolla joku kertoi, että meidän kylällä jollain on kissanloukkuja. Tuo ystävällinen rouva toi loukun illalla vielä kymmenen jälkeen meille ja pyysi soittamaan vaikka keskellä yötä, jos kissa loukkuun jää. Neiti viritteli puhelimeensa herätysaikoja parin tunnin välein. Kerran hän oli herännyt, sitten olikin herätykset pettäneen (eihän herätysten asettajassa mitään vikaa ole). Itse heräsin viiden aikaan aamulla ja kurkkasin terassille. Siellä se pikkuinen nökötti loukussa rauhassa, ruokakippo tyhjänä. Auttavainen rouva haki kisun kotiinsa (rouva toimii siis ensikotina löytökissoille ennen kuin ne kuljetetaan löytöeläinkotiin). Sunnuntaina kävimme löytökisua katsomassa. Annoimme kisulle nimeksi Nöpö hauskan nenävärityksen takia. Kisu oli ensimmäisenä päivänä syönyt kolme kissanruokapussia sekä purkillisen kermaviiliä. Se oli kesynoloinen, mutta pelokas ja säikky. Vaikka tämä toinen löytämämme kisu oli sekin ihan ylisöpö, emme nyt anna sille kotia meidän luota :)

Nöpö loukussa (kuva otettu loukun pleksilasin läpi aamuyöllä, sori huono laatu)

Nöpö ensikodissa




Harmittavan iso ongelma nämä irrallaan olevat kissat ja kissanpennut on täällä meillä päin. Oikein pistää vihaksi. Mutta edelleen kiitän Kiikoisten Löytöeläinpalvelun Miraa ja muita samaa työtä tekeviä heidän panoksestaan kissojen hyväksi. Sitä kun oman päivätyön lisäksi vapaaehtoisesti tekee, sen tekee sydämestään.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tärppejä I love me -messuille




Ensi viikonloppuna matkaan jälleen kerran I love me -messuille Helsinkiin. Matkaseurakseni saan ihanan Tuulan ja messuilla tapaamme ihanan Tarun. En ole koskaan ollut hirmuisesti kosmetiikasta kiinnostunut, siis sillain isosti. Totta kai ihonhoitotuotteita, meikkiä ja tuoksuja tulee käytettyä ja kiva on kuulla eri tahoilta uutuuksista ja kokemuksia tuotteista. I love me - messut eivät ole pelkkää kosmetiikaa. Messuilla on paljon tietoa myös hyvän olon tuotteista ja siitä, kuinka tuo hyvä olo saavutetaan vaikka liikkumalla tai rentoutumalla. Lisäksi tietenkin muoti kuuluu messujen antiin.

Tänä vuonna suuntaan messuille lauantaina, joten nyt pääsen kurkkaamaan myös perjantaina vain ammattilaisille avoinna olleen osion. Ehkäpä nyt näkee jotain uutta ja erilaista kuin aikaisemmin.

Koska en mikään kosmetiikkaguru ole, enkä myöskään voi sanoa tietäväni hyvänolon asioista niin paljon, että teille sitä tietoa kertoisin, päätin silti koota tähän muutaman tärpin itselleni sekä kaikille messuille lähtijöille.

1. Elevenin osastolta saa korealaisia kangasnaamioita eurolla. Lisäksi luennoilta saa lisävinkkejä naamioiden tehokäyttöön. Kangasnaamiot on ihan huippuja: ei sotkua ja ihana tunne iholla välittömästi. Osasto 6e81. Tähän liittyen Elevenin maapäällikkö Virve Fredman kertoo perjantaina 10-vaiheisesta korealaisesta ihonhoitoruutiinista.

2. I love fashion -muotinäytökset. Näitä on useampi jokaisena päivänä. Muotinäytöksessä saa kattavan kuvan tämän hetken muodista, asusteista kuin myös hiustrendeistä. Näytöksen takana on stylisti Anu Laapotti.

3. Jos olisi mahdollisuus olla messuilla useampi päivä, messuilla on runsaasti mielenkiintoisia luentoja, mm. mikromuoveista kosmetiikassa sekä säteilylainsäädännön muutoksista kauneudenhoidosta, herkän ihon hoito luonnonkosmetiikalla sekä luomet, ihosyöpä ja aurinko.

4. Joe Blascon meikkitaiteilija Tiina Mäkipää kertoo sunnuntaina kuinka tehdään täydellinen meikkipohja. Tällaiselle satunnaisesti enemmän meikkaavalle ja hätäisen arkimeikin tekijälle tämä luento olisi enemmän kuin tarpeen. Harmittavasti olen itse messuilla lauantaina.

5. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: SKUMPPAJOOGA! Muutenkin messuilla on mahdollisuus testata erilaisia joogalajeja I love jooga -alueella.

+ extra: Vielä tuli mieleeni Littlebit Designin korumyynti. Itseäni himottaa korvikset, teksti vain pitäisi keksiä viikon aikana. Rannekoru, sormus ja kaulakoru minulta jo löytyy. Aivan ihania koruja, ja hei, koruja on mahdollisuus saada valmiiden tekstien lisäksi omalla tekstillä.






Kannattaa käydä tutustumaan ohjelmaan messujen sivuilla >klik<.  Tärppejä olisi vaikka kuinka, mutta tässä nyt muutama, nähtävää ja koettavaa on paljon!


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

30 kysymystä ja vastausta sekä arvontavinkki I love me -messuille





Muutamassa blogissa olen törmännyt tällaiseen 30 kysymyksen kysymyspatteristoon ja ajattelin sen teille nyt tuutata luettavaksi. Juuri nyt en muuhun kykene. Pitäisi oikein keskittyä tekemään postauksia, mutta tällä hetkellä töissä käynti, villasukkien kutominen ja kirjan lukeminen muun perhe-elämän ja kissavauva-arjen lisäksi vie aikaa. Tai ainahan ne vie, mutta en ihan vielä ole oppinut tätä uutta arkea ja kaikkia touhuja sovittamaan sopivaan rytmiin.

Avioliittoja

Kaksi, toivottavasti ei enempää

Kihloissa

Kaksi kertaa

Lapsia

Kolme, kaksi tyttöä ja yksi poika. 

Lemmikkejä

Kolme tällä hetkellä: Jackrussel koiruli Velmu, kilpparikissa Tyyne ja uusin tulokas löytökissa Kielo Kanerva

Leikkauksia

Kaksi, kitarisat ja sektio. Lisäksi muutama luomi, mutta ne nyt ei oikeita leikkauksia ole.

Tatuointeja

Ei oo, eikä tuu

Lävistyksiä

Korvisreijät on ainoat, eikä muita tuu

Muuttoja

10! Enpä olis uskonut. Noista yksi on muutaman kuukauden ikäisenä eli muistikuvaa ei ole.

Ottanut lopputilin

Kerran. Ekalta äitiyslomalta/hoitovapaalta vaihdoin työpaikkaa.




Ollut saaressa

Kyllä. Mm. parilla riparilla isosena sekä tietenkin lomareissuilla hohtavan turkoosin meren äärellä

Autosi

Oikeasti mulla on Mercedes-Benzin E-malli, mutta se on vielä kolarikorjauksessa. Sijaisautona on nyt punainen pikkuinen VW Polo. Voi että, mulla on ikävä mun autoa.

Ollut lentokoneessa

Jep, enemmänkin voisin lennellä. Vaikka heti voisin lähteä jonnekin aurinkoon.

Onko joku itkenyt vuoksesi

Eipä ole tainnut…

Ollut rakastunut

Oikein kunnolla vain kerran, juuri nyt. Ja tietty nuo lapset ja karvalapset ovat rakkaita.

Ollut ambulanssissa

Kaksi kertaa, tosin ekasta kerrasta ei ole muistikuvaa. Se tapahtui joskus vauvana. Toinen kerta oli parisenkymmentä vuotta sitten, kun soitin ambulanssin kaksi vuotiaan pojan saadessa outoja kouristuskohtauksia.

Luistellut

No tottahan toki. Viime talvena jäi luistelut luistelematta, vaikka kenttä on tuossa 150 metrin päässä. Ensi talvena on pakko taas mennä, vaikka iän karttuessa rohkeus vähenee ja pelko lisääntyy.

Surffannut

Ainoastaan netissä ja tv-kanavia :D

Ollut risteilyllä

Onhan tuota tullut käytyä risteilyllä jos toisellakin. Kukapa ei oli käynyt.

Ajanut moottoripyörällä

En, vaikka mp-kortti mulla onkin. En ole ollut edes kyydissä, en edes mopon kyydissä. Lähin vastine moottoripyörälle on mönkijä, jonka kyydissä olen ollut. Vaikka se tuskin kokemuksena ei ole ihan samanlainen.




Ratsastanut hevosella

Enpä ole, enkä taida koskaan ratsastaakaan. En uskalla niihin edes koskea. Tämä on hieman haasteellista, kun oma lapsi harrastaa heppailua.

Lähes kuollut

En onneksi!

Ollut sairaalassa

Potilaana useastikin, mutta en onneksi liian usein. Toivottavasti seuraavaa kertaa saan odottaa kauan.

Suosikkihedelmä

Enpä osaa valita, mutta tykkään passion hedelmän ja mangon mausta, en ole niitä koskaan ostanut.

Aamu vai ilta

Aamuisin olisi yleensä enemmän omaa rauhaa, mutta kyllä mä taidan silti olla enemmän ilta-ihmisiä. 

Lempiväri

Ei ole mitään erityistä lempparia. 

Viimeisin puhelu

Pojan kanssa juteltiin niitä näitä. Aika vähän tulee nykyisin puhuttua puhelimessa. Siitä tulikin mieleeni, että täytyisikin soittaa muutama ystäväpuhelu.

Viimeisin viesti

Ukkelin kanssa viestiteltiin kauppalistasta.

Kahvi vai tee

Kyllä se tuo tee on. En ole tähän ikään mennessä oppinut kahvista tykkäämään. Teetäkään en juo kovin paljon. Paitsi juuri join kupillisen englantilaista teetä ja söin herkullisen tuoreen sämpylän, ja se maistui ihanalta.

Kissa vai koira

Kissa, kissa, kissa. Nyt niitä löytyy meidän huushollista kaksin kappalein. Onhan meillä tuo koirakin, mutta kissat on vaan niin paljon kivempia.

Paras vuodenaika

Haluaisin vastata, että kaikki neljä vuodenaikaa, mutta kyllä se vaan tuo kesä on ihan paras. Etenkin jos aurinko paistaa ja on lämmintä. Onhan nytkin kovin kaunista, mutta silti…


Kuvat on napsittu maanantai aamuna työmatkalla häthätää, kun pakkasta oli viisi astetta. Tämän tästä yritin löytää pysähdyspaikan. Haastetta toi myös muut autoilijat, sillä en niitä halunnut kuviin tallentaa. Taas yksi syy olla iloinen lähes maalla asumisesta, kun näin kauniita maisemia saa ihailla.

* * * * *

Ja sitten se arvontavinkki! Ig-tililläni @satulinna_tuija on arvonta, jossa yksi onnekas voittaa lipun I love me -messuille, jotka pidetään Helsingin Messukeskuksessa 19. -21.10.2018. Myös blogisiskoni Tarun blogissa on messulippujen arvonta menossa, tässä linkki postaukseen >klik<.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Zen olotilaa etsimässä




Minun harrastussyksyni alkoi kevyesti yhdellä uudella (ja ainoalla) harrastuksella. Aloitin ns. lempeän joogan eli Hatha-joogan kansalaisopiston kurssilla. Joogaa on vain kerran viikossa, mikä on ehkä liian vähän, mutta parempi kuin ei mitään. Itse en ole vielä ihan varma tykkäänkö vai en. Viime kerralla puolentoistatunnin harjoittelu tuntui tuskastuttavan hidastempoiselta ja liikkeet tympeiltä. Edellisellä kerralla oli sama ohjelma, eikä samanlaista tunnetta tullut silloin. Liekö syynä periodiset syyt, kun mikään ei oo kivaa. Annan kuitenkin tälle harrastukselle mahdollisuuden ja jatkan tätä todellakin kevääseen asti. Jos oikein innostun, täytyy etsiä lisätunteja jostain muualta.


Mitä hathajooga sitten on?


Hathajooga on mielen ja kehon puhistamismenetelmä. Lempä ja todella rauhallinen hathajooga sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille. Tunnilla ei tarvitse repiä eikä koittaa yrittää ylittää itseään. Moniin liikkeisiin ohjaaja antaa vaihtoehtoisen tavan, jos jollakin on jotain ongelmia kehon kanssa. Hathajoogassa tehdään joogan perus liikkeitä eli asanoita rauhallisesti, eikä niitä pyritä sitomaan toisiinsa hengityksen kautta. Harjoituksissa korostuu kuitenkin hengitystekniikka sekä kehon- ja mielenhallinta. Hathajoogassa mieli rauhoittuu, keskittymiskyky paranee ja keho vahvistuu. Muut joogamuodot perustuvat pitkälti hathajoogaan.

Eli jatkan edelleen tuota zen olotilan etsimistä tulevina keskiviikkoiltoina. Ja siis oikeastihan tuolla joogassa ei pyritä zen olotilaan. Käsittääkseni se vaatii hieman enemmän rauhoittumista ja meditaatiota sekä jonkinlaista asiaan vihkiytymistä. Mutta näin keski-ikäisen äiti- ja vaimoihmisen omaa zen olotilaa sieltä voi kyllä hakea.

Miten sinun syksysi on lähtenyt harrastusten osalta käyntiin? Tuliko uusia vai jatkuuko vanhat tutut?



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Rakkaudesta ja romantiikasta



Meillä oli eilen 11v hääpäivä. Juhlinta oli niinkin villiä, että isäntä töissä, minä tein tulevalle viikolle ruokaa, katselin Netflixiä ja kudoin. Mitäpä sitä sen kummenpaa. Näin on hyvä. En edes muistanut koko hääpäivää, kun luin Pinkin ja Marikan kirjoitukset romantiikasta.

Tykkäisin itse kaikesta vähän ällöromanttisesta, tai ainakin luulen niin. Koska mies ei ole sen sorttinen (kun ei katsele urakalla romanttisia elokuvia), en sitten viitsi sen suhteen aiheuttaa turhaa riitaa. Toki välillä tästä(kin) meillä tulee konflikteja, kun minä haluaisin enemmän lällyä kuin mies tai mitä mies älyää (vrt. edellinen postaus: parisuhdesynti). Ja sellainen pakotettu romanttisuus on äkkiä päälleliimattua, väkisin tehtyä romantiikkaa. Se jos joku saa kylmänväreet hiipimään selkärankaan ja olon todella kiusaantuneeksi. 

Yhdestoista avioliittovuosi on ollut meille erittäin raskas ja vaikea. Lusikat on tehnyt mieli laittaa jakoon useinkin, mutta toistaiseksi tässä vielä sitkutellaan. Jaksan uskoa, että parisuhde tästä vain vahvistuu. Meillä on kuitenkin sen verran hyvä kemia keskenämme, ja täydennämme monilta osin toisiamme.




Mutta miten sitä romantiikkaa sitten saa? Mielestäni arjen romantiikka on kuitenkin ihan parasta. Meillä arjen romantiikka on mm.

- miehelle valmiiksi tehdyt eväät 
- kupillinen kahvia kesken hommien
- kylmän oluen tarjoaminen illalla pitkän päivän jälkeen töistä kotiutavalle
- lasillinen kuohuvaa vaimolle
- pyytämättä siivottu koti (siis mies siivonnut)
- yleensäkin pyytämättä tehdyt ilahduttavat asiat, kuten autonpesu jne.
- elokuvissa käynti 
- yhdessä tehty koiralenkki - tosi romanttista, jos kävellään käsi kädessä
- sohvalla kylki kyljessä kyhjöttäminen telkkaria katsoen

Mutta ihan parasta meillä on yhdessä saunominen. Saunan lauteilla tulee puhuttua ihan kaikesta. Siinä sitä oppii toisesta paljon yhä edelleen ja siinä samassa vähän itsestäänkin. Parhaimmassa tapauksessa käymme yöllä saunassa, kun mies kotiutuu töistä. Mikäs sen romanttisempaa arjessa kuin lämmittää sauna ja odottaa omaa rakastaan kotiin. 

Nyt on siis meneillään kahdestoista avioliittovuosi. Katsotaan mitä se tuo tullessaan, toivottavasti se on pajlon helpompi kuin mennyt yhdestoista. Ainakin rakastan tuota miestä ihan yhtä paljon, ellen jopa enemmän, kuin silloin yksitoista vuotta sitten, kun tahdoimme rakastaa toisiamme no matter what.

Oletko sinä romantiikkaa kaipaava? Miten teillä osoitetaan romantiikkaa?




keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Syntilistani mun ja vähän hyveitäkin

Tiian blogista nappasin tällaisen haastiksen. Taas mennään vähän negatiivisten asioiden puolelle, joten muutin haastista sen verran, että laitoin saman asian positiivisen puolen eli olkoon ne vaikka hyveitä.






Herkuttelusynti: Tää on helppo. Ehdottomasti Coca Cola! Muita herkkuja pystyn halutessani välttelemään pitkäänkin, mutta en kokista. Pari päivää ja päänsärky pakottaa ottamaan pienen huikan. Ja sitten se on menoa! Ehkä tuosta karkinsyönnistä voisi synnikseni laskea sen, että koko karkkipussi tai suklaalevy menee nanosekunnissa. Mitä sitä hyvää herkkua panttaamaan :D

Hyve: Ööö, onkohan mulla mitään herkutteluun liittyvää hyvettä, voiko sellaista edes olla? En nyt keksi mitään, joten olkoon.

Ihonhoitosyntini: Kaikkea tököttiä kaapista löytyy, mutta liian vähän niitä tulee käytettyä. Olkoon tämä pieni syntini ihonhoidossa. Isompi on laiskuus rasvaamiseen. Iltaisin saunan jälkeen jumahdan sohvalle, enkä saa rasvattua kasvojani, kroppaani tai käsiäni. Nyt kun käsityökausi on taas menossa, kädet kuivuvat, mutta rasvaamiselle ei mukamas jää aikaa. Kosmetologilla tulee nykyään käytyä ihan liian harvoin (sori Katja!), edelliskerrasta taitaa olla ennätykselliset puolitoista vuotta.

Hyve: Kuvittelin, että hyveet on helppoja, mutta eipäs tunnu olevan. Sanotaan tähän nyt vaikka sitten vähäinen meikkaus. Eli meikkaan suht harvoin, ja jos tilanne vaatii säännöllistä meikkausta (esim. töissäkäynti), meikkaan hyvin kevyesti.

Siivoussyntini: Kylppärin pesusta en tykkää oikeastaan yhtään. Onneksi meillä asustaa mies, joka tekee sen enemmän ja vähemmän mielellään. Ja jaksaa kiillottaa myös hanat <3 Ehkä se suurin siivoussyntini on paikka paikoin laiskuus tietyissä samoissa kohdissa, kuten joku tietty nurkka ja sängynaluset sekä kaikki kaappien ja takan päälliset, eli niiden siivoaminen huolella tapahtuu todella harvoin. Sänkyjen ja sohvan alunen ehkä useammin kuin kaapin päälliset.

Hyve: Meillä on tavarat karsittu mielestäni aika hyvälle tasolle, ja jokaisella tavaralle on periaatteessa oma paikka. Joskus kestää hetken, että nuo tavarat kulkeutuvat paikoilleen, mutta joskus kuitenkin. Siivous on tällöin helppoa. Siivoan suht säännöllisesti, yleensä pyrin pitämään torstain siivouspäivänä. Silloin siivotaan vähän perusteellisemmin koko koti, muulloin sitten vähän kevyemmin.














Hiussyntini: Pesen hiukseni lähes joka päivä. Ei välttis tee kovin hyvää hiuksille, mutta vastavuoroisesti pidän käsittelystä ja aineista vapaita päiviä aina kun se vain on mahdollista. 

Hyve: Käyn kampaajalla noin kuukauden välein. Joka toinen kuukausi leikataan, joka toinen kuukausi laitetaan väri. Väri menisi ehkä tuonne syntien puolelle, mutta koska en halua olla vielä harmaahapsinen, värjäytän hiukseni. Tykkään että hiusten (ja kulmakarvojen) tulee olla siistit. Ylipitkät hiukset ja epäsiistit kulmat saavat väristyksiä, huonoja sellaisia, aikaiseksi.

Ystävyyssyntini: Olen laista soittelemaan. Monesti tulee laitettua viestiä ja viestiketjut voivat venyä ja vanua, ja aikaa kulua vaikka kuinka paljon. Järjestän kyllä paljon tapaamisia ystävien kanssa, mutta ehkä enemmänkin pitäisi. Vähän se järjestelyinto hiipuu, jos järjestely alkaa mennä hankalaksi. Ja joskus olisi kiva, että joku muu järjestäisi jotain. Eli olkoon se ystävieni ystävyyssynti (vink, vink).

Hyve: No tuossahan se taisi synneissä jo tullakin: järjestän paljon tapaamisia ystävien kanssa joko kahden kesken tai isommalla porukalla.




Pukeutumissyntini: Tämä on jotenkin vaikea. Ehkä jonkun mielestä kaikki mun vaatteet ei sovi viiskymppiselle, vaikka mulla ei mitään minihameita tms. ole käytössä. Ehkä se pahin synti löytyy alusvaatelaatikosta. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan, ostan liian harvoin uusia alusvaatteita. Taas pitäisi ryhdistäytyä, mutta kun se liivikaupassa asiointi on vaan niin kamalaa.

Hyve: En kulje viimeisimmän muodin mukaisissa vaatteissa eli vaatekaappini sisältö ei vaihdu sesongeittain. Vaikka mitään kallista vaatetta en ostakaan, käytän vaatteitani pitkään ja pidän niistä hyvää huolta.

Parisuhdesyntini: Nonnii, kuinkas paljon te jaksatte lukea? Eli tähän kohtaan löytyisi varmasti paljon kirjoitettavaa (etenkin jos ukkokullalta kysytään). Mutta faktahan on, ettei kukaan meistä ole täydellinen, en minääkään. Ehkä suurin syntini parisuhteen saralla on olettaminen. Oletan, että mies tietää, miltä musta milloinkin tuntuu, mitä haluan, mitä ajattelen. Vaikka tiedän, ettei se ukkeli tiedä, joskus tähän vain sortuu. Ja eihän siitä muuta synny kuin suukopua ja kiukuttelua. Mutta onneksi tämän asian tiedostan, joten asian korjaaminen on helppoa. Tai sitten ei, jos toinen on härkäpäinen :D

Hyve: Tykkään hemmotella miestäni pienillä asioilla. Mielestäni on suurta rakkautta, että illalla kymmenen aikaan keittelen eväsleipiin kananmunia ja vieläpä teen ne eväät valmiiksi. On toisen sitten kiva yöllä lähteä töihin, kun ei tarvitse itse väkästellä eväitä.
*****

Mulla on nyt ollut tämän bloggaamisen kanssa vähän ongelmia. Jotenkin ajatukset eivät siirry tekstiksi ja postaukseksi asti sitten millään. Siksipä toivonkin teiltä ihanaiset toiveita tai ideoita, mistä voisin kirjoittaa. Mitä haluatte tietää minusta jne? Haasteet on kivoja, mutta eihän blogi niillä voi pitkään elää. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa blogin uudistumiseen viemällä sen kirjoittaja uusien asioiden äärelle tai voinhan mä jatkaa samalla tylsällä tyylillä, jos niin haluatte.

Lisäksi mulla on nyt kommentointiongelma. En pysty kommentoimaan omalla profiilillani. Jos suljen bloggerin ja avaan uudestaan, saan kommentoitua yhteen blogiin omalla nimelläni, ja sitten vaihtoehdoiksi tulee vain



















Onko vinkkejä miten tästä selvitään? En todellakaan jaksa käynnistää ohjelmaa joka kommentin jälkeen. Eli siis olen lukenut blogejanne kyllä, mutta tästä syystä kommentit antavat odottaa itseään. Huomenna viimeistään selvittelen asiaa paremmin oman it-tukihenkilöni kanssa. Omat taidot eivät nyt riitä.

Ihanaa syksyisen viikon jatkoa juuri sinulle! Loppuviikosta saattaa tulla kissa-aiheista postausta, sillä huomenna meille kotiutuu uusi vauva <3


torstai 20. syyskuuta 2018

Habitare 2018

Tämän vuoden Habitare-messut ovat nyt onnellisesti ohi. Itse kävin messuilla ystävän kanssa lauantaina. Väkeä ei ollut mitenkään mahdottomasti, vaikka niin pelkäsin. Kuvia olin ottavinani paljonkin, mutta eipä niitä nyt sitten kauheasti ollutkaan, ei ainakaan julkaisukelpoisia. Jotenkin tuntui, että tuli enemmän höpöteltyä nähdystä ystävän kera kuin tallennettua niitä kameraan.

Itse en saanut tämän vuoden messuista kauheasti irti. Kovin samanlaista oli tarjolla viime vuonnakin. Mutta aina sieltä jotain pientä ajatuksen poikasta jää itämään... 

Stockmannin osasto viehätti ehkä jotenkin eniten, vaikka värit eivät jotenkin ole omiani. Mutta puupöllit, pellavat, maljakot, puiset astiat jotenkin vain puhuttelivat.



Deko-lehden osastolla pääsi askartelemaan koruja kukista. Itse tein sormuksen. Myöhemmin Järvenpään Kukkatalon Saija Sitolahti antoi vinkkejä kranssien tekemiseen. Nyt on pakko saada kevyt kranssi kotiin, vaikka keittiön ikkunaan.



Havin osastolta tuli kotiutettua pari kynttilää ja sieltäkin löytyi ihana kranssi-idea.



Tässä muutama miellyttävä otos messuilta.


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Pieniä ja isoja ärsytyksen aiheita

Tämän postauksen piti ilmestyä jo perjantaina, mutta sitten sattui jotain, joka ärsytti niin paljon, ettei postauksen tekeminen oikein napannut. Hiemanhan tämä menee taas tuonne negistelyn puolelle (sori Taina), mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että pian tulee jotain positiivisempaa. 

Nämä ärsytyksen aiheet eivät todellakaan ole maailmanlopun tärkeitä asioita, mutta niitä aika usein jonkin asteista ärsytystä aiheuttavia, joko suurta tai pientä. Jos alkaisin pohtia ärsyttäviä luonteenpiirteitä, postauksesta tulisi järisyttävän pitkä, joten jätetään nyt pääosin väliin. Kuvituksena viikolla napsitut kuvat Lillan Hotel Café & Butikista, jossa vietin todella mukavan iltapäivän Tuulan kanssa.








  • Kaupan myyjän (kassan) vanhat kynsilakan jämät ja/tai pureksitut kynnet, kyllä te tiedätte. Samaan kategoriaan menee kampaajan bad hair dayt, lähinnä ne sellaiset jatkuvat. 
  • Kännykän räplääjät tilanteessa kuin tilanteessa. Itsekin kyttään puhelinta vähän liian paljon, mutta osaan laittaa sen äänettömälle tilanteen niin vaatiessa sekä jättää omaan rauhaan tarvittaessa. Tästä esimerkkinä neidin kevätjuhlat kesäkuussa. Vieraiden määrä juhlassa oli rajoitettu pienen salin takia. Siellä sitten jotkut vieraista selasivat somea juhlan aikana. Mielestäni olisivat voineet jäädä salin ulkopuolelle surffailemaan, ja antaneet tilaa muille.
  • TV:n ohjelmatarjonta. Liikaa uusintoja, liikaa huonoja uusintoja. Nyt syksyn myötä tulee paljon uusia ohjelmia, mutta miksi niiden pitää tulla samaan aikaan samoina päivinä. Esim. perjantaisin Posse ja Vain elämää, lauantaisin Fort Boyard ja Gaala jne.
  • Ihmisten moninainen välinpitämättömyys. Meidän perheessä polttava puheenaihe on ollut kissojen kohtalot, joista kirjoitinkin aiemmin. Ihan yhtälailla muiden eläinten huono kohtelu ärsyttää. Tähän samaan välinpitämättömyyden kategoriaan menee myös ihmisten piittaamattomuus roskien lajittelusta. Meillä on mökin kautta mahdollisuus käyttää jätepistettä, jossa on astiat sekajätteelle ja keräyspaperille. Nyt tuo jätepiste suljetaan. Ihan liian usein siellä on ollut astiat täynnä kokonaisia pahvilaatikoita (miksei voi litistää? Ja lähimmälle pahvinkeräyspaikalle on matkaa parisen kilsaa). Onpa tuonne jätetty kodin elektroniikkaa, betonia ja muita rakennusjätteitä, kiukaita ja huonekaluja. Joidenkin typeryyden ja/tai laiskuuden takia kaikki kärsivät.

  • Liikenneraivosta saisi vaikka kuinka monta postausta aikaiseksi. Mutta tiivistettäköön nyt vähäsen. Luonnollisesti kaahailijat ärsyttävät, mutta nykypäivänä ärsyttää ehkä enemmän alinopeutta ajavat. He luovat omalla tyylillään ihan yhtälailla ellei enemmänkin vaaratilanteita. Ohitustilanteet ovat monella tieosuudella vähissä, joten jos haluat päästä ajamaan normivauhtia, syntyy ohitustilanteista välillä "mielenkiintoisia". Etenkin jos tähän lisätään yksi ärsytyksen aihe lisää, eli ne puskurissa roikkuvat. Ensinnäkään ohittajille ei jää riittävän turvallista väliä päästä autojen väliin. Ja toisekseen liikenteessä nyt vain saattaa tapahtua yllättäviä asioita, joten kolaririski kasvaa, kun turvavälit ovat olemattomia. 

Tästä päästäänkin alussa mainitsemaani perjantaina sattuneeseen ärsytyksen aiheeseen:


  
Juupa juu, neljän ruuhka Tampereella (Rantatunneli oli pois käytöstä). Siinä ruuhkassa nyt vain sattui sitten niin, että eräs naishenkilö tööttäsi mun perään isolla Jeepillä. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin kovaääninen PRKL! Siinä sitten hoidettiin tilanteen vaatimat tietojen vaihdot. Minä lähdin ajamalla pois, peräänajaja lähti hinausautolla. Mulla on nyt sitten nätti auton perä teipattuna kiinni, ettei vesi sada sisään. Toivottavasti saan auton pian kolarikorjaamolle. Mutta kyllä vaan ärsytti ja ärsyttää edelleen tosi paljon. Koko kesä olisi ollut aikaa pitää autoa korjaamolla, mutta nyt ei oikein olisi siihen mahdollisuutta, mutta... Minkäs näille mahtaa!

Kaikesta huolimatta toivottelen teille ihanaa sunnuntai-iltaa sekä alkavaa uutta viikkoa!

edit. Jostain syystä tekstit ja kuvat eivät nyt totelleet bloggaajaa. Siksi kuvat pääosin heti alussa ja tekstin fontit ja fonttikoot on nyt mitä sattuu. En viitsi enää kolmatta neljättä kertaa aloittaa alusta. Pahoitteluni.